Totuushan on se, että mulla on hävettävän huono muisti. En muista juuri mitään arkisista asioista menneiden vuosien tapahtumiin ja se paitsi ärsyttää, vaikeuttaa myös elämää! Jospa muistaisin vuoden 2010 paremmin sellaisena kuin se oli, jos kirjaan sen ylös nyt kun vielä muistan jotain.
Tässä siis arkea, ystäviä, onnellisia tapahtumia, huikeita muistoja ja vähän elämän kannalta väistämätöntä murhettakin, joista kaikista rakentui hyvä ja hauska vuosi.
Uuteen perheenjäseneen tutustuminen. Musta tuli ensikertaa täti kun kummipoikani Vili syntyi 30.12.2009. Koska vuotta oli jäljellä enää yksi päivä, koen että aloitettiin Vilin kanssa toisiimme tutustuminen vasta tänä vuonna. Vili on saanut aikaan onnen- ja ilontunteita joita en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan. Nyt ymmärrän ihan vähän paremmin tuoreita äitejä, jotka jauhaa 24/7 vauvoistaan (vaikka en siltikään ymmärrä).
Jyväskylän kevät. Jyväskylässä itsessään ei ole sen suurempaa hehkuttamista, mutta ystävät joiden kanssa sain viettää tiiviisti aikaa läpi kylmän talven ja kevään, olivat täysin korvaamattomia iloissa ja vähemmän iloissa. Iiris, Camilla, Laura, Nixbe, Ola, Öze, Melanie, Hanna, AK, Catia, Ferrante...I heart yous!
Gradu. Ei siksi, että se olisi nyt valmis, eikä edes siksi että se olisi hyvällä alulla. Vaan täysin päinvastaisesta syystä. Se aiheutti enemmän stressiä, ahdistusta ja epätoivoa kuin olin kuvitellutkaan. Mutta ensi vuonna se on valmis. Ja paras.
Elämäni ensimmäinen matka Etelä-Amerikkaan. Suuri osa vuoden aikana koetusta tunnemyrskystä on tietystikin S:n ansiota. Vaikeiden erossaolokuukausien jälkeen matkasin ekaa kertaa Brasiliaan ja koko E-Amerikkaan maaliskuun alussa. Kuukauden mittainen matka tulee jäämään mun mieleen varmasti monellakin tavalla käänteentekevänä: toisaalta siellä varmistuin viimeistään omista tunteistani S:ää kohtaan mutta toisaalta siellä käytiin läpi aika odottamaton kriisi meidän suhteessa. Kaikestahan pääsee yli, se on fakta, mutta joistain asioista on vaan vaikeampi päästä yli kuin toisista (kiitos kaikesta avusta Matti ja Annika).
Kesätyö. Olin pitkästä aikaa kesätöissä! Kesätyöstä jäi mieleen hyvin ilmastoitu toimisto ja ihan mahtavat työkaverit. Taru, Epi, Kimmo ikävä teitä!
Kesä, Berliini, Helsinki, Arcade Fire, Merin ja Eeron häät. Kesä oli ihana ja kuuma! Töistä huolimatta ehdin pikavisiitille Berliiniin. Myös S lensi Brasiliasta sinne ja vietettiin muutama päivä kierrellen entistä asuinkaupunkiani. LOVE. Ikuinen ikävä Berliiniin. Berliinin jälkeen meillä oli vielä pari viikkoa aikaa Helsingissä. Niihin mahtui mm. Arcade Firen keikka Senaatintorilla (ei ollu yhtä hyvä kuin Summercasessa 2007!) ja ihanien Merin ja Eeron häät. Häillä oli mulle myös sen vuoksi iso merkitys, että siellä vanhat ystäväni tapasivat S:n ekaa kertaa ja adoptoivat sen heti kättelyssä osaksi ystäväpiiriä. Se oli myös S:lle iso asia ja jälkeenpäin se totesikin, ettei oo koskaan aiemmin kokenut suomalaisilta ihmisiltä vastaavaa lämmintä vastaanottoa. Propsit meille.
Mummu nukkui pois. Rakkaan mummun poismeno oli hienon vuoden murheellisin asia. Toisaalta väsyneen ja kipeän mummun näkeminen viimeisinä hetkinä oli hyvä, koska sen jälkeen kuolema tuntui pelkästään vapauttavalta ja hyvältä asialta. Paljon ihania muistoja jäi, ja niitä en onneksi unohda, vaikka huono muisti onkin.
Syksy Brasiliassa. Koko vuoden varmasti merkittävin jakso oli Brasiliassa vietetyt kolme kuukautta. Epäröin lähtöä, mutta onneksi sen tein. Olin onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Tapasin ihania ihmisiä, koin upeita hetkiä ja sain tuntea olevani todella tervetullut minne ikinä meninkin. Benny the bunnyn ottaminen osaksi perhettä oli tietysti asia, joka oli yksi Brasiliassa olon kohokohtia. Pientä poopmachinea on ihan hirveä ikävä (kiitos että opit lopulta sisäsiistiksi)! Tärkeintä ja ikimuistoisinta koko vuodessa oli kuitenkin joulukuun 19. päivä, kosinta ja sitä seurannut JEEEEEE!-fiilis. Voin rehellisesti sanoa, että olen tyyni ja tyytyväinen, ja sitä en oo varmaan voinut tehdä näin vilpittömästi moneen vuoteen.
Mitä opin vuodesta 2010? No enpä varmaan juuri mitään. Paitsi sen, että tulevana vuonna olen vieläkin lojaalimpi ystävä, epäitsekkäämpi rakastettu ja kiltimpi tytär.
Kiitos kaikille vuodesta 2010!
Tässä siis arkea, ystäviä, onnellisia tapahtumia, huikeita muistoja ja vähän elämän kannalta väistämätöntä murhettakin, joista kaikista rakentui hyvä ja hauska vuosi.
Uuteen perheenjäseneen tutustuminen. Musta tuli ensikertaa täti kun kummipoikani Vili syntyi 30.12.2009. Koska vuotta oli jäljellä enää yksi päivä, koen että aloitettiin Vilin kanssa toisiimme tutustuminen vasta tänä vuonna. Vili on saanut aikaan onnen- ja ilontunteita joita en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan. Nyt ymmärrän ihan vähän paremmin tuoreita äitejä, jotka jauhaa 24/7 vauvoistaan (vaikka en siltikään ymmärrä).
Jyväskylän kevät. Jyväskylässä itsessään ei ole sen suurempaa hehkuttamista, mutta ystävät joiden kanssa sain viettää tiiviisti aikaa läpi kylmän talven ja kevään, olivat täysin korvaamattomia iloissa ja vähemmän iloissa. Iiris, Camilla, Laura, Nixbe, Ola, Öze, Melanie, Hanna, AK, Catia, Ferrante...I heart yous!
Gradu. Ei siksi, että se olisi nyt valmis, eikä edes siksi että se olisi hyvällä alulla. Vaan täysin päinvastaisesta syystä. Se aiheutti enemmän stressiä, ahdistusta ja epätoivoa kuin olin kuvitellutkaan. Mutta ensi vuonna se on valmis. Ja paras.
Elämäni ensimmäinen matka Etelä-Amerikkaan. Suuri osa vuoden aikana koetusta tunnemyrskystä on tietystikin S:n ansiota. Vaikeiden erossaolokuukausien jälkeen matkasin ekaa kertaa Brasiliaan ja koko E-Amerikkaan maaliskuun alussa. Kuukauden mittainen matka tulee jäämään mun mieleen varmasti monellakin tavalla käänteentekevänä: toisaalta siellä varmistuin viimeistään omista tunteistani S:ää kohtaan mutta toisaalta siellä käytiin läpi aika odottamaton kriisi meidän suhteessa. Kaikestahan pääsee yli, se on fakta, mutta joistain asioista on vaan vaikeampi päästä yli kuin toisista (kiitos kaikesta avusta Matti ja Annika).
Kesätyö. Olin pitkästä aikaa kesätöissä! Kesätyöstä jäi mieleen hyvin ilmastoitu toimisto ja ihan mahtavat työkaverit. Taru, Epi, Kimmo ikävä teitä!
Kesä, Berliini, Helsinki, Arcade Fire, Merin ja Eeron häät. Kesä oli ihana ja kuuma! Töistä huolimatta ehdin pikavisiitille Berliiniin. Myös S lensi Brasiliasta sinne ja vietettiin muutama päivä kierrellen entistä asuinkaupunkiani. LOVE. Ikuinen ikävä Berliiniin. Berliinin jälkeen meillä oli vielä pari viikkoa aikaa Helsingissä. Niihin mahtui mm. Arcade Firen keikka Senaatintorilla (ei ollu yhtä hyvä kuin Summercasessa 2007!) ja ihanien Merin ja Eeron häät. Häillä oli mulle myös sen vuoksi iso merkitys, että siellä vanhat ystäväni tapasivat S:n ekaa kertaa ja adoptoivat sen heti kättelyssä osaksi ystäväpiiriä. Se oli myös S:lle iso asia ja jälkeenpäin se totesikin, ettei oo koskaan aiemmin kokenut suomalaisilta ihmisiltä vastaavaa lämmintä vastaanottoa. Propsit meille.
Mummu nukkui pois. Rakkaan mummun poismeno oli hienon vuoden murheellisin asia. Toisaalta väsyneen ja kipeän mummun näkeminen viimeisinä hetkinä oli hyvä, koska sen jälkeen kuolema tuntui pelkästään vapauttavalta ja hyvältä asialta. Paljon ihania muistoja jäi, ja niitä en onneksi unohda, vaikka huono muisti onkin.
Syksy Brasiliassa. Koko vuoden varmasti merkittävin jakso oli Brasiliassa vietetyt kolme kuukautta. Epäröin lähtöä, mutta onneksi sen tein. Olin onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Tapasin ihania ihmisiä, koin upeita hetkiä ja sain tuntea olevani todella tervetullut minne ikinä meninkin. Benny the bunnyn ottaminen osaksi perhettä oli tietysti asia, joka oli yksi Brasiliassa olon kohokohtia. Pientä poopmachinea on ihan hirveä ikävä (kiitos että opit lopulta sisäsiistiksi)! Tärkeintä ja ikimuistoisinta koko vuodessa oli kuitenkin joulukuun 19. päivä, kosinta ja sitä seurannut JEEEEEE!-fiilis. Voin rehellisesti sanoa, että olen tyyni ja tyytyväinen, ja sitä en oo varmaan voinut tehdä näin vilpittömästi moneen vuoteen.
Mitä opin vuodesta 2010? No enpä varmaan juuri mitään. Paitsi sen, että tulevana vuonna olen vieläkin lojaalimpi ystävä, epäitsekkäämpi rakastettu ja kiltimpi tytär.
Kiitos kaikille vuodesta 2010!
