Hyvää pääsiäistä Happy Easter!

Hui, taas vierähti viikko kirjoittamatta.

Paljon olisi varmaan ollut aiheitakin kirjoittamiselle, vaalit nyt muun muassa. Mutta luulen, että tähän menessä niitä on puitu riittämiin ilman omaa kirjallista panostanikin. Kiteytetysti voisi varmaan todeta, ettei tulos ollut mulle kovin mieluinen, mutta ei toisaalta (valitettavasti) kovin yllättäväkään. Itse tuin perussuomalaisten vastavoimaa, ja koen edelleen että ääni oli tärkeä, lopputuloksesta huolimatta. Hyviä puolia tässä lopputuloksessa oli ainakin kepun alamäki sekä se, että ehkä perussuomalaisten nousu pistää nyt vihdoin muut puolueet miettimään suhdettaan äänestäjiin uudella tavalla. Skarpimpi pitää olla ja kansaa ei voi kusettaa. Mutta se siitä!

Pääsiäisloma on mennyt ihanan rentouttavasti, vaikka koko ajan tuntuukin pieni väsymys. Tänään vietin koko päivän Vantaalla perheen kanssa. Hämmennyn joka viikko siitä, miten ihana kummipoikani Vili 1v4kk kasvaa ja miten siitä tulee päivä päivältä riiviömäisempi. I heart Vili. Päivä oli ihana. Perjantai-iltana kävin ystävien kanssa Pacificossa istumassa iltaa, tuttu soitti siellä levyjä. Oli mukavaa ja lauantaina aamulla jaksoin jopa pienestä dagenefterväsymyksestä huolimatta bodypump- ja venyttelytunneille. Lauantai-iltana kävin ystävien kanssa syömässä Töölössä ravintola Kuukuussa. Kaveripariskunta lähtee kolmeksi kuukaudeksi kiertämään Venäjää, Kiinaa ja Intiaa, joten illallisen merkeissä oli hyvä sanoa heipat hetkeksi. Illallisen jälkeen käytiin vielä Vastarannan Kiiskessä ottamassa pitkä ja jännittävä tytöt vastaan pojat Trivial Pursuit -ottelu sekä muutamat neuvoa antavat. Ravintola Kuukuusta mulle ei jäänyt kyllä juuri hyvää sanottavaa. Palvelu on täysin amatöörimäistä (vaikeuksia tuotti muun muassa viinipullojen jakaminen eri maksajien kesken, jonka pitäisi tarjoilijantyössä olla aika arkipäiväistä), niin ammatillisessa kuin vuorovaikutuksellisessakin mielessä. Syömässäni vuohenjuustosalaatissa hyvää oli paistetun vuohenjuuston määrä (kaksi isoa kiekkoa, nami), mutta mitään muuta hyvää siitä ei sitten löytynytkään. Salaatti oli nahistunutta ja yksipuolista, kastike oli kuin suoraan Saarioisten ranskalaisen salaattikastikkeen pullosta ja leipäkrutongit rapean sijasta rasvaisia ja kumimaisia.

Viikonlopun ehdoton ruokahetki olivat Ekolosta löytyneet pellavansiemen-villivalkosipuli-raakakeksit, jollaisia kaverini Heidi suositteli blogissaan (tosin mun olivat LifeFood Bio Pikantkräckereitä). Hiilihydraattia pikkukekseissä on vain nimeksi (5/100g) ja makua sitäkin enemmän. Suolainen 4,5 euron hinta pikkuisesta 90 gramman pakkauksesta tosin innosti kaivamaan netistä raakakeksien reseptin ja väsäämään seuraavat herkut itse. Suosittelen kokeilemaan, toimii erityisen hyvin maustamattoman tuorejuuston, avokadon ja suolan kanssa.

Koko viikonloppu on ollut niin keväisen aurinkoinen! Kuuntelin koko lauantai- ja sunnuntaiaamun Chico Buarquea ja venyttelytunnillakin soi bossa nova. Olen ehtinyt jo fiilistellä Brasiliaa...enää alle kuukausi lähtöön! S:n kanssa me ollaan onnistuttu riitelemään enemmän kuin pitkään aikaan (tästä en siis ole vieläkään päässyt kirjoittamaan, mutta kerrottakoon tässä, että meidän riitelyn aiheena on aina yksi ja sama: eräs S:n perheenjäsen jonka kanssa en tule lainkaan toimeen). Se on ollut raskasta  molemmille, mutta selvitään niistä fiiliksistä ajattelemalla, että pian tää etäisyys on historiaa, ja ensimmäistä kertaa voidaan tosissaan puhua, että meidän viimeiset hyvästit sanottiin silloin helmikuun lopussa kun S lähti viimeksi Suomesta. Se on tosi tärkeä asia, koska 1,5 vuotta kaukosuhteessa maailman toisiin ääriin on pitkä aika, eikä hyvästien sanomiseen ja toisen puuttumiseen päivittäisestä elämästä voi tottua. Ei se tule ikinä helpommaksi, siihen voi ainoastaan turtua ja yrittää aktiivisesti työntää ikävää pois mielestä. Välillä on tuntunut tosi väärältäkin, että miksi mä en saa olla  täysin onnellinen, nyt kun mun elämässäni on vihdoin ihminen, joka on mun toinen puolikas, joka ymmärtää kuten ei kukaan aiemmin ja jonka kanssa on niin hyvä olla, etten uskaltanut ajatella sellaista olevan olemassakaan. Niinä hetkinä pitää ajatella, miten paljon huonommin asiat vois olla, ja miten ainakin tähän meidän tilanteeseen on olemassa ratkaisu, jota vaan täytyy jaksaa odottaa. Kaikkeen kun ei sitä aina ole.

Ai niin, tänään illalla tein maailman parasta tiramisua, italialaisen kaverini reseptillä. Huomenna kyläilijät pääsevät maistelemaan sitä sekä italialaista pääsiäispaistosta, johon tulee taikinakuoren sisälle muun muassa pinaattia, juustoja ja kananmunia. Kuvia myöhemmin!

Hyviä pääsiäisen viimeisiä päiviä!

Brazilian election: Dilma vs. Serra

Tänään on brasseilla jännä päivä, kun maassa äänestetään uudesta presidentistä. Samalla päättyy Brasilian istuvan presidentin Lulan toinen neljän vuoden kausi.

Työväenpuoluetta edustavan Lulan väistyminen presidentinvirasta on varmaan monen brasilialaisen mielestä kova kolaus maan politiikalle. Vasemmistopuolueessa vaikuttavan Lulan valitseminen presidentiksi vuonna 2002 oli kuulemma suuri voitto brasilialaiselle demokratialle ja mies on ollut paitsi äärimmäisen karismaattinen johtaja myös "uudisraivaaja", joka on kahden kauden aikana onnistunut nostamaan miljoonia brasilialaisia köyhyysrajan yläpuolelle, lieventämään sosiaalista eriarvoisuutta brasilialaisten keskuudessa (esimerkiksi vauras etelä vs. köyhä koillinen), edistämään maan huimaa talouskasvua ja auttamaan maan selviämään viimeisimmästä talouskriisistä huomattavasti helpommalla kuin monet länsimaat. Obamakin on kutsunut Lulaa nimellä O cara, THE dude, ja tituleerannut tyypin maailman suosituimmaksi poliitikoksi. Lulan suosiosta kertoo myös se, että tän vuoden alussa Brasiliassa on käyty jopa keskustelua siitä, voisiko perustuslakia muuttaa niin että presidentin olisi mahdollista hakea jatkoa kahden kauden jälkeenkin. Lula kuitenkin kieltäytyi jatkamasta tätä keskustelua, joka jälleen luo uskoa Brasilian demokratiaan.

Mutta uudet presidenttikandidaatit sitten. Ensinnäkin selvää varmaan on, että oli maan tuleva presidentti kuka tahansa, on hän kohtaava suuren haasteen Lulan saappaiden täyttämisessä.


Toinen sitä yrittävistä on Dilma Rousseff, Lulan itselleen valitsema seuraajakandidaatti työväenpuolueesta. Dilman menneisyys on erikoinen (korjatkaa, jos olen väärässä, mun brasilialaisen politiikan wikipedia on juuri tällä hetkellä vaalilounaalla perheensä kanssa, joten faktoissa saattaa olla aukkoja): diktatuurin aikakaudella 60-luvulla Dilma palveli guerilla-liikkeessä ja oli aktiivinen marxilaisuuden ja sosialistipuolueen kannattaja. Kuulin, että noina aikoina pidätettynä ollessaan Dilma on joutunut kokemaan muun muassa kidutusta. Lulan työväenpuolueeseen, eli hieman maltillisempaan vasemmistoon Dilma liittyi vuonna 2000 ja on toiminut tän vuoden alkupuolelle saakka Lulan henkilöstöpäällikkönä. Noh, tällainn historia, jos joku on tietty herättänyt paljon keskustelua ja loanheittoa vaalien ympärillä. Jopa siinä määrin, että näin suomalaisen silmissä on käsittämätöntä sitä seurata. Dilma on leimattu terroristiksi ja televisio pursuaa mainoksia, jossa parjataan Dilmaa ja hehkutetaan vastaehdokas Serraa. Ihan ongelmattomalta Dilman tulevaisuus ei muutenkaan näytä, koska Lulaan verrattuna nainen on todella karismavapaa, eikä esimerkiksi kovin osaava puhuja tai median edessä toimija. Suuri kysymys on, pystyykö Lula siirtämään suosionsa seuraajalleen ja onnistuuko työväenpuolue pitämään valtavan suosionsa, jos Dilma valitaan maan presidentiksi? Tietty selvää on sekin, ettei suosion ylläpitämiseen riitä Lulan perinnön perässäraahaaminen, vaan Dilman pitää tehdä itsestään uskottava johtaja, jonka hallitus nauttii myös pienempien puolueiden (joita ilmeisesti on paljon) luottamusta.



Oppositiosta presidenttiehdokkaaksi on noussut sosiaalidemokraatti ja São Paulon kuvernööri José Serra. Serra on tunnustettu politiikan tuntija ja toimija, mutta Dilman tapaan ei pärjää Lulalle karisman määrässä eikä kansansuosiossa. Itse asiassa Serra vaikuttaa paperilla hyvin vähän ns. "kansan presidentiltä". Serran suurin ongelma tulee varmasti olemaan se kaikkein perustavanlaatuisin: hän tulee eri puolueesta kuin supersuosittu Lula. Muutoksen tarjoaminen brasilialaisille ei todennäköisesti tule toimimaan, koska Lulaa rakastava kansa ei pääasiassa halua muutosta. Joten se, millä Serran on täytynyt käydä presidenttikisaan on luvata vieläkin suurempaa talouskasvua ja vieläkin tehokkaampaa köyhyyttä vastaan taistelua kuin Lula koskaan konsanaan sai aikaan. Lisäksi Serra on iskenyt jokaiseen vastapuolen heikkoon kohtaan - kuten jo mainitsinkin - kuten järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja kansalaisten turvallisuuden parantamiseen Brasilian suurkaupungeissa. Niin, ja luonnollisesti siihen, että vaikka Dilma on työväenpuolueen kandidaatti ja Lulan valitsema seuraaja, Dilma ei silti ole Lula.

Tänään äänestyspaikoilla käy todennäköisesti yli sata miljoonaa brasilialaista. Ensimmäinen kierros päättyi Dilman voittoon, mutta alle 50 prosentilla äänistä mentiin toiselle kierrokselle. Nyt pollit veikkaavat Dilman voittavan vaalit, jonka seurauksena Brasilia saisi ensimmäisen naispresidentin.

Jännä ilta on siis tulossa. Kirjoitan vaalin lopputuloksesta paikallisten kommenttien kera huomenna. Toivottavasti kukaan ei tylsistynyt kuoliaaksi jo tätä lukiessa.