Home, sweet home, where art thou?

Kävin tänään katsomassa asuntoa Ullanlinnasta. Tai se ei ollut kokonaan mulle, vaan kolmen hengen kimppakämppä josta vapautuisi kevääksi pieni 10 neliön huone. Koska käytän tän kevään Maikkarin netissä apuhommissa rahaa keräten ja lähden toukokuun lopussa takaisin Brasiliaan, on tosi vaikea löytää asumusta noin lyhyeksi ajaksi, ellei sitten alivuokrahuonetta. Kämppä oli kiva ja tietysti aivan huippusijainnilla. Mulla on niin ikävä Helsingin keskustassa asumista, ette arvaakaan! Vuokra 400 euroa + muut kulut oli kuitenkin aika härski huonen pienuuteen nähden.

Siispä päädyin tässä pari minuuttia sitten tällaiseen ratkaisuun: muutan kevään ajaksi kesällä pois nukkuneen mummoni entiseen omistusasuntoon Laajasaloon. Okei, siellä asuminen on melkein yhtä hanurista kuin Vantaallakin, mutta pois luetaan nyt tuplasti kalliimpi seutulippu sekä vanhempien läsnäolo! Jihaa. Sieltä on onneksi suht helppo liikkua keskustaan sekä Pasilaan töihin. Iltahummailut kaupungilla saa kyllä tässäkin tapauksessa unohtaa, ellei ole varaa maksella takseja (ei ole) ja jonottaa siihen päälle pakkasessa muutama tunti että sellaisen ylipäänsä saa. Kredittinä Vantaan Ruskeasannalle: sinnekin oli helpompi päästä neljältä yöllä suoralla yöbussilla! Mutta tää on kaiken kaikkiaan paras ratkaisu sekä taloudellisesti ja jo senkin vuoksi, että S tulee maaliskuussa kuukaudeksi katsomaan mua tänne, ja olis todennäköisesti suurta nihkeyttä asua siinä kimppakämpässä tuohon aikaan. Tällaiset tapetit mä haluaisin sinne, ruusullinen olohuoneeseen ja toi naamatapetti keittiöön. Molemmat tapetit on Cole & Sonin Fornasetti Collectionia.



Yritin tänään sen kämppänäytön jälkeen käydä alennusmyynneissäkin. Sanoinko jo, että mulla oli sairas ikävä Helsingin keskustaa?! OLI! Mun piti kuitenkin sännätä piloxing-tunnille (muistatte varmaan, sleek - sexy - powerful!) ja aleissa kiertely jäi. Siksipä suuntaan kaupoille huomenna uudestaan. Ihanaa! Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että onpa mahtavaa olla taas Helsingissä. Ristiriitaista. Ikävöin myös Brasiliaan. Tänään onnistuttiin S:n kanssa kaivamaan esiin vanha riita ja repimään se auki uudeksi riidaksi. Nyt olo on surkea ja ikävä vieläkin suurempi, vaikka ei ehditty edes sovintoa tekemään. Tää kaukosuhde on ihan kamala toisinaan, en varsinaisesti suosittelisi kenellekään, jos nyt kysytte.

PS. En vieläkään siirtynyt takaisin lowcarbille, vaikka lupasin tehdä sen tänään. Huomenna.

Change from ordinary to extraordinary

Hävettää!
Mulla ei muka oo enää viikonloppuisin aikaa roikkua netissä kirjoittamassa blogia tai kommentoimassa kaikkien statuksia Facebookissa tai edes lukemassa Hesarin sivuilta mitä Suomessa tapahtuu (olenhan tuore The Newyorkerin tilaaja, ei mun tartte, ha).

Tänään alkaa uusi projekti, kertomisen arvoinen. Tänään, tai ehkä vasta huomenna aamulla, alkaa projekti: seinien maalaaminen. Mä rakastan maalaamista! Aiemmin vaan mun maalauskokemukset on olleet siitä helppoja, että joku on valmistellut kaiken ja mä olen saanut vaan sutia menemään. Noh, nyt siis kaikki valmistelut on tehtävä itse. Hätäapua haen sitten netistä, jos tapahtuu jotain katastrofaalista. Muuten luotan siihen, että "eiks kaikki nyt osaa maalata?".

Maalattavia seiniä tai osioita on kolme, joista kaksi on valkoisia (toisesta tulee punainen, toisesta turkoosi) ja yksi oranssi, josta tulee toivottavasti valkoinen. Oranssin seinän haasteena on, että se on kuviorapattu. Tänään S tuli kotiin mukanaan punaista maalia, turkoosia maalia, valkoista maalia, tela ja suteja. Kävin oikeasti jo vähän lukemassa maalausohjeita ja nyt tiedän, että meillä pitäis olla myös mm. maalipesua. Koska TIEDÄN että on melko sama mitä sanon puuttuvista tarvikkeista (meillä ON kaikki tarvittavat välineet, period), ryhdyin valmistelemaan tiloja maalaamista varten. Oranssin seinän reunat, katto, listat (en saanut irti joten peitin) ja valokatkaisimet on nyt suojattu, samoin lattia ainakin vähän. Onneksi maalarinteippi loppui kesken, ettei mun tarvinnut suojata seinän viimeistä ylänurkkaa, jonka verhotangon taakse on majoittunut gekko. Suojausta tehdessäni huomasin myös, että edellisen kerran näitä seiniä maalannut neropatti ei ole juurikaan välittänyt suojailuista, jonka vuoksi oranssin seinän reunat ovat osittain valkoiset, parvekkeen metalliovi ja tummanruskeat lattialistat puolestaan oranssit. Näin Brasiliassa remontoidaan, ei se oo niin tarkkaa. Kaikki paineet katosi saman tien!

Haaveilin myös vinyyliseinätarroista, mutta Tuuvan kokemuksen perusteella en kyllä viitsi miettiä sitä sen enempää. Tiedoksi asiasta tietämättömille, että ne ei pysy kunnolla, valuu seinältä ja niin edelleen.


Tänään tapahtui myös jotain muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Menin kuntosalilla tapaamani naisen englannin kurssille pitämään esitelmän Suomesta! Vois kuvitella, että ketään ei vois vähempää juuri kiinnostaa, mutta ne kurssilla olleet ainakin esitti hyvin, jos asia oli niin. En olis ikinä odottanut niin söpön innokasta vastaanottoa ja niin monia kysymyksiä. Lopulta keskusteltiin reippaasti yliaikaan Suomen ja Brasilian eroista, ja lähdin sieltä 2,5 tunnin jälkeen uupuneena mutta onnellisena.

Mutta nyt meen uupuneena mutta onnellisena nukkumaan. Mun pitäis kertoa paljon asioita järjestämistäni tulevista juhlista ja pikkujouluista ja portugalin opiskelusta ja tietysti Benny the Bunnysta, joka on ihan mahtava tyyppi. Niistä huomenna.