Hävettää!
Mulla ei muka oo enää viikonloppuisin aikaa roikkua netissä kirjoittamassa blogia tai kommentoimassa kaikkien statuksia Facebookissa tai edes lukemassa Hesarin sivuilta mitä Suomessa tapahtuu (olenhan tuore The Newyorkerin tilaaja, ei mun tartte, ha).
Tänään alkaa uusi projekti, kertomisen arvoinen. Tänään, tai ehkä vasta huomenna aamulla, alkaa projekti: seinien maalaaminen. Mä rakastan maalaamista! Aiemmin vaan mun maalauskokemukset on olleet siitä helppoja, että joku on valmistellut kaiken ja mä olen saanut vaan sutia menemään. Noh, nyt siis kaikki valmistelut on tehtävä itse. Hätäapua haen sitten netistä, jos tapahtuu jotain katastrofaalista. Muuten luotan siihen, että "eiks kaikki nyt osaa maalata?".
Maalattavia seiniä tai osioita on kolme, joista kaksi on valkoisia (toisesta tulee punainen, toisesta turkoosi) ja yksi oranssi, josta tulee toivottavasti valkoinen. Oranssin seinän haasteena on, että se on kuviorapattu. Tänään S tuli kotiin mukanaan punaista maalia, turkoosia maalia, valkoista maalia, tela ja suteja. Kävin oikeasti jo vähän lukemassa maalausohjeita ja nyt tiedän, että meillä pitäis olla myös mm. maalipesua. Koska TIEDÄN että on melko sama mitä sanon puuttuvista tarvikkeista (meillä ON kaikki tarvittavat välineet, period), ryhdyin valmistelemaan tiloja maalaamista varten. Oranssin seinän reunat, katto, listat (en saanut irti joten peitin) ja valokatkaisimet on nyt suojattu, samoin lattia ainakin vähän. Onneksi maalarinteippi loppui kesken, ettei mun tarvinnut suojata seinän viimeistä ylänurkkaa, jonka verhotangon taakse on majoittunut gekko. Suojausta tehdessäni huomasin myös, että edellisen kerran näitä seiniä maalannut neropatti ei ole juurikaan välittänyt suojailuista, jonka vuoksi oranssin seinän reunat ovat osittain valkoiset, parvekkeen metalliovi ja tummanruskeat lattialistat puolestaan oranssit. Näin Brasiliassa remontoidaan, ei se oo niin tarkkaa. Kaikki paineet katosi saman tien!
Haaveilin myös vinyyliseinätarroista, mutta Tuuvan kokemuksen perusteella en kyllä viitsi miettiä sitä sen enempää. Tiedoksi asiasta tietämättömille, että ne ei pysy kunnolla, valuu seinältä ja niin edelleen.
Tänään tapahtui myös jotain muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Menin kuntosalilla tapaamani naisen englannin kurssille pitämään esitelmän Suomesta! Vois kuvitella, että ketään ei vois vähempää juuri kiinnostaa, mutta ne kurssilla olleet ainakin esitti hyvin, jos asia oli niin. En olis ikinä odottanut niin söpön innokasta vastaanottoa ja niin monia kysymyksiä. Lopulta keskusteltiin reippaasti yliaikaan Suomen ja Brasilian eroista, ja lähdin sieltä 2,5 tunnin jälkeen uupuneena mutta onnellisena.
Mutta nyt meen uupuneena mutta onnellisena nukkumaan. Mun pitäis kertoa paljon asioita järjestämistäni tulevista juhlista ja pikkujouluista ja portugalin opiskelusta ja tietysti Benny the Bunnysta, joka on ihan mahtava tyyppi. Niistä huomenna.
Mulla ei muka oo enää viikonloppuisin aikaa roikkua netissä kirjoittamassa blogia tai kommentoimassa kaikkien statuksia Facebookissa tai edes lukemassa Hesarin sivuilta mitä Suomessa tapahtuu (olenhan tuore The Newyorkerin tilaaja, ei mun tartte, ha).
Tänään alkaa uusi projekti, kertomisen arvoinen. Tänään, tai ehkä vasta huomenna aamulla, alkaa projekti: seinien maalaaminen. Mä rakastan maalaamista! Aiemmin vaan mun maalauskokemukset on olleet siitä helppoja, että joku on valmistellut kaiken ja mä olen saanut vaan sutia menemään. Noh, nyt siis kaikki valmistelut on tehtävä itse. Hätäapua haen sitten netistä, jos tapahtuu jotain katastrofaalista. Muuten luotan siihen, että "eiks kaikki nyt osaa maalata?".
Maalattavia seiniä tai osioita on kolme, joista kaksi on valkoisia (toisesta tulee punainen, toisesta turkoosi) ja yksi oranssi, josta tulee toivottavasti valkoinen. Oranssin seinän haasteena on, että se on kuviorapattu. Tänään S tuli kotiin mukanaan punaista maalia, turkoosia maalia, valkoista maalia, tela ja suteja. Kävin oikeasti jo vähän lukemassa maalausohjeita ja nyt tiedän, että meillä pitäis olla myös mm. maalipesua. Koska TIEDÄN että on melko sama mitä sanon puuttuvista tarvikkeista (meillä ON kaikki tarvittavat välineet, period), ryhdyin valmistelemaan tiloja maalaamista varten. Oranssin seinän reunat, katto, listat (en saanut irti joten peitin) ja valokatkaisimet on nyt suojattu, samoin lattia ainakin vähän. Onneksi maalarinteippi loppui kesken, ettei mun tarvinnut suojata seinän viimeistä ylänurkkaa, jonka verhotangon taakse on majoittunut gekko. Suojausta tehdessäni huomasin myös, että edellisen kerran näitä seiniä maalannut neropatti ei ole juurikaan välittänyt suojailuista, jonka vuoksi oranssin seinän reunat ovat osittain valkoiset, parvekkeen metalliovi ja tummanruskeat lattialistat puolestaan oranssit. Näin Brasiliassa remontoidaan, ei se oo niin tarkkaa. Kaikki paineet katosi saman tien!
Haaveilin myös vinyyliseinätarroista, mutta Tuuvan kokemuksen perusteella en kyllä viitsi miettiä sitä sen enempää. Tiedoksi asiasta tietämättömille, että ne ei pysy kunnolla, valuu seinältä ja niin edelleen.
Tänään tapahtui myös jotain muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Menin kuntosalilla tapaamani naisen englannin kurssille pitämään esitelmän Suomesta! Vois kuvitella, että ketään ei vois vähempää juuri kiinnostaa, mutta ne kurssilla olleet ainakin esitti hyvin, jos asia oli niin. En olis ikinä odottanut niin söpön innokasta vastaanottoa ja niin monia kysymyksiä. Lopulta keskusteltiin reippaasti yliaikaan Suomen ja Brasilian eroista, ja lähdin sieltä 2,5 tunnin jälkeen uupuneena mutta onnellisena.Mutta nyt meen uupuneena mutta onnellisena nukkumaan. Mun pitäis kertoa paljon asioita järjestämistäni tulevista juhlista ja pikkujouluista ja portugalin opiskelusta ja tietysti Benny the Bunnysta, joka on ihan mahtava tyyppi. Niistä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti