Katsoin äsken ensimmäistä kertaa Hitchcockin Marnien (1964). Sanotte mitä sanotte, mutta se menee ehdottomasti mun top7 Hitchcock-elokuvien joukkoon (muut siihen sarjaan kuuluvat leffat on Vertigo, Rear Window, Rope, Psycho, The Birds ja North by Northwest). Top7-lista siis pelkästään siksi, että top5-lista olis ollut ihan liian mahdoton laatia.
Mutta Marniesta sen verran, että olin jopa vähän yllättynyt, miten ns. vaikeita teemoja siinä käsiteltiin - kuten nyt esimerkiksi naisen frigidiyttä. Siinä samassa tietysti sivuttiin samanlaisia teemoja kuin Vertigossa; pakkomielteitä ja persoonan moniulotteisuuksia, tuntemattomia traumoja jne. Merkillepantavaa oli kuitenkin myös se, miten maltillisesti ja häveliään tuntuisesti näitä teemoja, etenkin ensimmäistä, käsiteltiin visuaalisesti. Lopultahan elokuvassa ei näytetty, mitä Marnielle tapahtui lapsena...eikä esim. mitä avioimiehen (ihana Sean Connery muuten nuorena!) kanssa makuukammarissa oikeastaan tapahtui, kun mies oli ensin käynyt Marnieen käsiksi.
No joo, mutta tästä päästään itse aiheeseen, eli siihen, kuinka olin taas kerran niin vaikuttunut Hitchcockin pettämättömästä tyylitajusta, mitä tulee naisiin - ja etenkin aina yhtä fataaleihin Hitchcock-blondeihin! Itse asiassa Hitchcockin elokuvien rakentuminen hienostuneiden, viileiden ja ah-niin-saavuttamattomien blondien ympärille on taiteilijan tiukka tavaramerkki, josta mä ainakin nautin! Tässäkin tapauksessa Tippi Hedren oli aika vaikuttava moniongelmaisena mystisenä Marniena. Melko samanlaisena ulkoiselta olemukseltaan Hedrenin haavoittuvaisemman hahmon saattaa muistaa Linnuista.
Ei varmaan tarvitsis edes mainita Vertigon kohtalokasta Kim Novakia, joka ainakin mun silmissä on elokuvahistorian voittamaton femme fatale. Sitten on tietysti Takaikkunan suloinen Grace Kelly, The Man Who Knew Too Muchin reipas Doris Day, Psykossa harmillisen vähän elinaikaa saanut superkaunis Janet Leigh ja Vaarallisen romanssin Eva Marie Saint.
Hitchcock knew his blondes! Mutta kaiken takaa löytyy tietysti myös nainen. Mä nimittäin luin, että "Hitch" käytti elokuvissaan samaa Oscar-palkittua puvustajaa Edith Headia, jonka käsialaa on mm. Kim Novakin ja Tippi Hedrenin kurveja nuolevat jakkupuvut ja Grace Kellyn mustavalkoinen iltapuku Rear Window'ssa.
Tietystihän Hitchcock oli mestari myös kaikessa muussa visuaalisessa tyylittelyssä, miesten sulavasta pukeutumisesta tunnelmien ja ympäristöjen luomiseen sekä tyylikkääseen symbolismiin, kuten nyt vaikka spiraalin käyttö Vertigossa. Aiheesta on kirjoitettu kirjakin, Hitchcock Style (kirjoittanut Jean-Pierre Dufreigne, eli vissiin sit joku ranskalainen tyyliguru), joka on varmaan jokaisen Hitchcock-fanin must-ostos.
