Rainy nights on Hausmann Boulevard, Parisian music drifting from the bars

Tänä iltana sain taas järkyttävän kipinän päästä opettelemaan argentiinalaista tangoa! Surffailin blogeissa, Bloggerissa kun on se "seuraava blogi" -linkki sivun vasemmassa ylälaidassa, ja eksyin argentiinalaista tangoa tanssivan pariskunnan blogiin. I want I want!

Oon halunnut lähteä tanssimaan tangoa jo vuosikaudet. Sopivan rohkeaa paria ei ole vielä tähänkään mennessä löytynyt, argentiinalainen tango kun käsittääkseni vaatii mieheltä suht paljon: hyvää rytmitajua, vahvuutta pidellä naista ja tietysti tosi vahvaa tunnetta juurikin tätä tanssia kohtaan, koska suuri osa tangosta on intohimon, mustasukkaisuuden jne. kuumien tunteiden ilmentämistä miehen ja naisen välillä. Eikä se tietysti helppoa ole naisellekaan, mutta uskoisin olevani kehityskelpoinen.

Muistaakseni vuonna 2006 onnistuin melkein, kun nuorena kilpatanssia harrastanut ystäväni Tapsa pitkällisen (kuukausia, vuosia) suostuttelun, itkun ja anelun jälkeen melkein suostui! Mutta lopulta se sit vaan totesikin, että "tulin siihen tulokseen, että voisin lähteä jos olisin TOSI rakastunut". Ei ollut minuun, eli se siitä melkein onnistumisesta.

Elän vielä toivossa, että pääsisin joskus vielä harjoittelemaan. Tarjouksia otetaan vastaan. Tässä vähän fiiliksiä., yksi mun ehdottomista suosikkitangoista ikinä (josta muuten Grace Joneskin on tehnyt oman samannimisen versionsa). Suosittelen muuten hankkimaan Astor Piazzollan live-DVD:n jos tango kiinnostaa. Mulla on myös Gotan Projectin vastaava, ja vaikkei se ihan perinteistä tangoa olekaan, niin se on silti vaan niin älyttömän hyvä.

Whoever said money can't buy happiness simply didn't know where to shop

Oon tänään pääasiassa vaan laiskotellut (mua ahdistaa poistua sisätiloista tonne kylmään joten en mennyt ees pilatekseen vaikka olin niin päättänytkin - mä niin EN kuulu näille korkeuksille), mutta sentään tehnyt myös jotain tärkeää. Nimittäin inventoinut lähes koko omistamani vaatemäärän, joka on siis ihan järjetön. Aikaa meni monta tuntia, mutta nyt homma on vihdoin tehty, jee! Mennään siis ystäväni Veeran kanssa myymään Valtterin kirppikselle sunnuntaina 23.1. ja tätä ennen lupasin myydä veljeni kihlatulle parhaat päältä. Jenni lähti kolme muovikassia täynnä vaatteita ja mä olen nyt 50 euroa rikkaampi (halvalla lähti ja lähtee muuten siellä Valtterillakin). Loput on viikattu ja pakattu Ikean sinisiin kasseihin odottamaan viikonloppua.

Suurimmaks ongelmaks muodostui mun vuosien saatossa haalimat päällystakit, kengät ja käsilaukut. Mulla on siis kymmeniä kappaleita, jotka oon ostanut jossain huumassa ja jotka oon hylännyt yhden tai kahden käyttökerran jälkeen. Löytyy nahka- ja villakangastakkeja, nahkasaappaita ja pikkukenkiä, isoja ja pieniä käsilaukkuja jne. jne. jne. Mä en vaan voi myydä sadan euron takkia, jossa on vielä hintalappu kiinni, kolmella eurolla kirppiksellä. Aion ottaa ne mukaan, mutta pistän mielestäni asialliset hinnat ja jos niillä kukaan ei niitä osta, niin sit mun pitää tuoda ne takaisin. Heti kun pääsen muuttamaan, aion tehdä seuraavaa: laitan näistä tavaroistani kuva-albumin Facebookkiin ja jos joku tykkää, saa tulla sovittamaan ja mahdollisesti ostamaan.

Mulla tuli myös aika kova moral hangover kun viikkailin vaatteita ja ladoin niitä "myyntiin" -kategoriaan. Siis huono fiilis omista kulutustottumuksista! Onneks mulla ei oo enää aikoihin ollut rahaa käytössä niin paljoa, että olisin voinut impulsiivishoppailla kuten vielä niinä vuosina, joina olin vakituisesti palkkatyössä. Ihan kauheeta, että oon ostanut kalliita vaatekappaleita käyttääkseni niitä kerran tai pari. Mulla on varman mennyt noihin kamoihin tuhansia euroja, miten paljon paremmin nekin olis voinut käyttää?

Huonot tapansa kai kullakin. Mulle shoppailu on aina ollut hyvää terapiaa: jos on paska päivä ja menee huonosti ja surettaa, niin shoppailu auttaa fo shoo. Onneks oon joutunut opiskelijastatuksen myötä luopumaan ylenpalttisesta päivittäisestä shoppailusta = tuhlaamisesta! Mähän oon ollut myös täysin koukussa Ebayssa shoppailuun, mutta rahantulon lakkaamisen myötä oon päässyt siitäkin pahasta suurimmaksi osaksi eroon - vaikka aika usein siellä edelleenkin surffailen hyvien löytöjen toivossa.

Varmaan Dr. Philkin on kaikkivoipaisuudessaan löytänyt ratkaisun maanisten shoppailijoiden parantamiseksi, mutta löysin myös Oprah'n ohjeet, mahtavaa ♥ Mun pitää siis vaan ymmärtää, että shoppailu ei voi tehdä mua lopulta onnelliseksi. Kiitos Oprah.

Girl addicted

Oon addiktoitunut body pumppiin.

Tai siis ei tää oo mikään uus juttu, kylläkään. Mutta etenkin nyt, kun en käy töissä ja aikaa on enemmän, mun on pakko päästä joka päivä (tai edes melkein joka päivä) pumppiin. En oikein itsekään ymmärrä, miten voin tykätä siitä niin paljon... Tänäänkin taas tuli vaan niin hyvä mieli siellä tunnilla. Pumppi vetää vertoja onnellisuudentunteen ja tyydytyksen tuottamisessa melkein jopa seksille ja shoppailulle!

Maanantaina vaihtui uus body pump -ohjelma, jota jatkuu seuraavat 3kk. Ainoan ongelman tää addiktio tuottaa todennäköisesti sinä aikana mun olkapäille. Sen ohjelman olkapääbiisi on nimittäin jotain ihan hirveetä. Viis minuuttia kauheeta helvettiä. Jos jatkan tätä rataa, mulla on joulukuussa massiivisina pullistelevat bodybuilder-hartiat! Mut en oikein tiedä miten mä yhtäkkiä en enää haluaiskaan käydä siellä...

Äsken söin liikaa mustikka-vadelmarahkaa, jota tein. Söin sitä huomaamatta samalla kun tuijotin BB:tä. Huomasin samalla, että mä en syty näille uusille asukkaille yh-tään.

Ai niin. Ja mustikka-vadelmarahkaövereitä vetäessäni haaveilin koko ajan banoffee-kakusta. Voisko joku tehdä mulle sellaisen?

Last.fm

Oon huomannut, että mulle ei ole aikoihin kehittynyt mitään addiktiota mihinkään erityiseen. Kuten ehkä noin viisi vuotta sitten oli Civilization III -peliin (tosi, tosi paha) ja sen jälkeen Facebookkiin vähän lievempi. Nyt mulla on ollut ihan liikaa aikaa olla tekemättä yhtään mitään, paitsi olla kotona...ja sit oon koneella, kun ei oo mitään tekemistä (I hate it), ja sit valvon yömyöhään ilman hyvää syytä, kun en vaan osaa irtautua kaikesta "tekemisestä".

Mutta siis piti sanoa, että nyt oon addiktoitunut Last.fm:ään! Olin siellä jo joskus aikoja sitten, mut siitä ei silloin tullut oikein mitään. Nyt oon aivan koukussa muiden ihmisten profiilien ja soittolistojen selailuun! Haluun kavereita sieltä (ööh...), haluun keskustella musiikista! Huippua! Joku tyhjä aukko alkaa selvästi täyttyä. Ehkä vähän epämääräisellä sisällöllä, mutta parempi sekin kuin ei sisältöä ollenkaan.

I'm lovin it.

EDIT: Mut löytää sieltä nimimerkillä noooranen