just a baby bwock of soy

Nyt löytyi jotain ihan pimeetä.
Nimittäin tämä blogi: http://tofubabybwog.blogspot.com/

Pakko laittaa pari kuvaa. Etenkin tää ensimmäinen, koska maanantaiaamut ei ole hyviä tofuille eikä ihmisille.

Pretending to be wicked and being really good all the time would be hypocrisy

Otsikko vähän mukaeltu lainaus Oscar Wildelta.

Luin muutama päivä sitten jostain (olisko ollut .joku verkkolehti tai blogi) Suomessa tunnetuista, nimeltämainitsemattomista bloggaajista ja kuinka heidän bloginsa ovat täynnä rakkautta, mahtavia juhlia, brunsseja ystävien kanssa, onnistumisia työssä, kalliita vaatteita ja skumppaa. Sitten nämä bloggaajat itse kommentoivat, että juuri sellaisia asioitahan ihmiset haluavat toisten blogeista lukea. Että ketä kiinnostaa lukea, jos mun koti on just nyt tosi paskaisessa kunnossa?

MUA KIINNOSTAA!

Kaiken ihme esittämisen ja hipsterinä olemisen sivutuotteena tosielämän realiteetit näyttää tulleen jotenkin noloiksi monen mielessä. No mun mielestä kaikki ulkokultaisuus vasta noloa onkin, ja itse ainakin nautin ihan älyttömästi siitä, että ihmiset uskaltaa kirjoittaa rehellisesti elämästään. Rehellisyys ja rohkeus olla heikko on uusi hipster! Nostan hattua teille ystäväni, jotka kirjoitatte loskan masentamasta kotimatkasta työpäivän jälkeen ja päivistä kun kaikki menee päin persettä, ja siitä miten soitatte kännipuheluita entisille hoidoille, tai miten poikaystävän kanssa menee helvetin huonosti. Ootte parhaita ja pelastatte mun jokaisen päivän!

Kenenkään elämä ei oo lempeä ja skumppaa joka päivä, tai vaikka oliskin, niin se ei tee kenenkään elämästä jatkuvan onnellista. Mä en henkilökohtaisesti jaksa lukea jokapäiväistä hehkutusta siitä, miten siistiä on taas ollut, ja miten esimerkillistä jonkun elämä on, selata sivukaupalla mahtavia kuvia mahtavasta hipsterarjesta ja lukea lässytystä elämän "pienistä ja suurista ihanuuksista".

Mä aion jatkossakin kirjoittaa mun huonoimmista hetkistä, itsesäälin aallokoissa vellomisesta ja siitä, miten sieltä pääsee ylös. Ja siitä, että kriiseilen ja draamailen, ja että mun parisuhde on ajoittain hiton vaikea. Ja myös välillä siitä, miten mahtavaa näissä tilanteissa on tajuta, miten hyviä ystäviä mulla on. Ja miten ihana mun kummipoika on, ja mun pupu. Ja mun mies.

Olen ylpeä siitä, että olen flippi!
Koska jokainen on joskus.

Reader's digest

Voi hitto, eilen sitten sain ekan merkin mun läppärin lopullisesta hajoamisesta, kun E-kirjain lähti irti :( Itse asiassa tää tietokonevanhus on pelastettu kuolemalta jo kahdesti ja syytä olis pian ehkä vaihtaa masiinaa, onhan tää ollut mulla jo kuusi vuotta!

Tänään katsoin mun blogin lukijatilastoja. Ne ehkä hieman masensi... Toivoin, että tätä oikeasti ehkä lukisi joku kymmenen ihmistä päivässä, mutta mun blogin keskimääräinen päivän lukijamäärä on viisi. Joinain päivinä lukijoita on kaksi, ja joinain päivinä kymmenen.

Kiitos kuitenkin teille, jotka jaksatte lukea mun juttuja!! Se tuntuu erityisen mukavalta nyt, kun oon täällä kaukana Etelä-Amerikassa enkä voi jutella teille joka päivä täällä, ja myös siellä, tapahtuvista asioista. KIITOS SIIS! Ajattelen teitä usein.

Tänään, itse asiassa ihan kohta, meen ensimmäistä kertaa siihen pilatekseen josta kerroin. Jota tehdään laitteiden ja personal trainerin kanssa. Kukaan siellä ei puhu englantia, katsotaan miten pärjään! Tänään pitkällä aamukävelyllä näin myös apinoita. Harmi, ettei mulla ollut kameraa. Ne peuhaili nimittäin parhaimmillaan puolen metrin päässä musta.

Ainiin!!! Paljon paljon paaaaljoooonnnn onnea veljelleni ja Jennille, jotka eilen 101010 menivät kihloihin!!! Otan teidän onnelle tänään ehkä drinksun ♥

Uusi blogi, ihme ja kumma

Sain vihdoin ulkoasua muokattua...vaikka en vieläkään sellaiseks kuin olisin sen halunnut! Päätin silti aloittaa. Luvassa ei ehkä ole pelkkää avautumista, vaan myös musiikkia, elokuvia, kaupunkia, sattumuksia ja seikkailuja. Blogia ja elämää yleensä inspiroi mm Nico - kovin moni tyttö ei ole päässyt työskentelemään Fellinin, Rolling Stonesin, Velvet Undergroundin ja Andy Warholin kanssa.