Tänään on brasseilla jännä päivä, kun maassa äänestetään uudesta presidentistä. Samalla päättyy Brasilian istuvan presidentin Lulan toinen neljän vuoden kausi.
Työväenpuoluetta edustavan Lulan väistyminen presidentinvirasta on varmaan monen brasilialaisen mielestä kova kolaus maan politiikalle. Vasemmistopuolueessa vaikuttavan Lulan valitseminen presidentiksi vuonna 2002 oli kuulemma suuri voitto brasilialaiselle demokratialle ja mies on ollut paitsi äärimmäisen karismaattinen johtaja myös "uudisraivaaja", joka on kahden kauden aikana onnistunut nostamaan miljoonia brasilialaisia köyhyysrajan yläpuolelle, lieventämään sosiaalista eriarvoisuutta brasilialaisten keskuudessa (esimerkiksi vauras etelä vs. köyhä koillinen), edistämään maan huimaa talouskasvua ja auttamaan maan selviämään viimeisimmästä talouskriisistä huomattavasti helpommalla kuin monet länsimaat. Obamakin on kutsunut Lulaa nimellä O cara, THE dude, ja tituleerannut tyypin maailman suosituimmaksi poliitikoksi. Lulan suosiosta kertoo myös se, että tän vuoden alussa Brasiliassa on käyty jopa keskustelua siitä, voisiko perustuslakia muuttaa niin että presidentin olisi mahdollista hakea jatkoa kahden kauden jälkeenkin. Lula kuitenkin kieltäytyi jatkamasta tätä keskustelua, joka jälleen luo uskoa Brasilian demokratiaan.
Mutta uudet presidenttikandidaatit sitten. Ensinnäkin selvää varmaan on, että oli maan tuleva presidentti kuka tahansa, on hän kohtaava suuren haasteen Lulan saappaiden täyttämisessä.
Toinen sitä yrittävistä on Dilma Rousseff, Lulan itselleen valitsema seuraajakandidaatti työväenpuolueesta. Dilman menneisyys on erikoinen (korjatkaa, jos olen väärässä, mun brasilialaisen politiikan wikipedia on juuri tällä hetkellä vaalilounaalla perheensä kanssa, joten faktoissa saattaa olla aukkoja): diktatuurin aikakaudella 60-luvulla Dilma palveli guerilla-liikkeessä ja oli aktiivinen marxilaisuuden ja sosialistipuolueen kannattaja. Kuulin, että noina aikoina pidätettynä ollessaan Dilma on joutunut kokemaan muun muassa kidutusta. Lulan työväenpuolueeseen, eli hieman maltillisempaan vasemmistoon Dilma liittyi vuonna 2000 ja on toiminut tän vuoden alkupuolelle saakka Lulan henkilöstöpäällikkönä. Noh, tällainn historia, jos joku on tietty herättänyt paljon keskustelua ja loanheittoa vaalien ympärillä. Jopa siinä määrin, että näin suomalaisen silmissä on käsittämätöntä sitä seurata. Dilma on leimattu terroristiksi ja televisio pursuaa mainoksia, jossa parjataan Dilmaa ja hehkutetaan vastaehdokas Serraa. Ihan ongelmattomalta Dilman tulevaisuus ei muutenkaan näytä, koska Lulaan verrattuna nainen on todella karismavapaa, eikä esimerkiksi kovin osaava puhuja tai median edessä toimija. Suuri kysymys on, pystyykö Lula siirtämään suosionsa seuraajalleen ja onnistuuko työväenpuolue pitämään valtavan suosionsa, jos Dilma valitaan maan presidentiksi? Tietty selvää on sekin, ettei suosion ylläpitämiseen riitä Lulan perinnön perässäraahaaminen, vaan Dilman pitää tehdä itsestään uskottava johtaja, jonka hallitus nauttii myös pienempien puolueiden (joita ilmeisesti on paljon) luottamusta.
Oppositiosta presidenttiehdokkaaksi on noussut sosiaalidemokraatti ja São Paulon kuvernööri José Serra. Serra on tunnustettu politiikan tuntija ja toimija, mutta Dilman tapaan ei pärjää Lulalle karisman määrässä eikä kansansuosiossa. Itse asiassa Serra vaikuttaa paperilla hyvin vähän ns. "kansan presidentiltä". Serran suurin ongelma tulee varmasti olemaan se kaikkein perustavanlaatuisin: hän tulee eri puolueesta kuin supersuosittu Lula. Muutoksen tarjoaminen brasilialaisille ei todennäköisesti tule toimimaan, koska Lulaa rakastava kansa ei pääasiassa halua muutosta. Joten se, millä Serran on täytynyt käydä presidenttikisaan on luvata vieläkin suurempaa talouskasvua ja vieläkin tehokkaampaa köyhyyttä vastaan taistelua kuin Lula koskaan konsanaan sai aikaan. Lisäksi Serra on iskenyt jokaiseen vastapuolen heikkoon kohtaan - kuten jo mainitsinkin - kuten järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja kansalaisten turvallisuuden parantamiseen Brasilian suurkaupungeissa. Niin, ja luonnollisesti siihen, että vaikka Dilma on työväenpuolueen kandidaatti ja Lulan valitsema seuraaja, Dilma ei silti ole Lula.
Tänään äänestyspaikoilla käy todennäköisesti yli sata miljoonaa brasilialaista. Ensimmäinen kierros päättyi Dilman voittoon, mutta alle 50 prosentilla äänistä mentiin toiselle kierrokselle. Nyt pollit veikkaavat Dilman voittavan vaalit, jonka seurauksena Brasilia saisi ensimmäisen naispresidentin.
Jännä ilta on siis tulossa. Kirjoitan vaalin lopputuloksesta paikallisten kommenttien kera huomenna. Toivottavasti kukaan ei tylsistynyt kuoliaaksi jo tätä lukiessa.
Työväenpuoluetta edustavan Lulan väistyminen presidentinvirasta on varmaan monen brasilialaisen mielestä kova kolaus maan politiikalle. Vasemmistopuolueessa vaikuttavan Lulan valitseminen presidentiksi vuonna 2002 oli kuulemma suuri voitto brasilialaiselle demokratialle ja mies on ollut paitsi äärimmäisen karismaattinen johtaja myös "uudisraivaaja", joka on kahden kauden aikana onnistunut nostamaan miljoonia brasilialaisia köyhyysrajan yläpuolelle, lieventämään sosiaalista eriarvoisuutta brasilialaisten keskuudessa (esimerkiksi vauras etelä vs. köyhä koillinen), edistämään maan huimaa talouskasvua ja auttamaan maan selviämään viimeisimmästä talouskriisistä huomattavasti helpommalla kuin monet länsimaat. Obamakin on kutsunut Lulaa nimellä O cara, THE dude, ja tituleerannut tyypin maailman suosituimmaksi poliitikoksi. Lulan suosiosta kertoo myös se, että tän vuoden alussa Brasiliassa on käyty jopa keskustelua siitä, voisiko perustuslakia muuttaa niin että presidentin olisi mahdollista hakea jatkoa kahden kauden jälkeenkin. Lula kuitenkin kieltäytyi jatkamasta tätä keskustelua, joka jälleen luo uskoa Brasilian demokratiaan.
Mutta uudet presidenttikandidaatit sitten. Ensinnäkin selvää varmaan on, että oli maan tuleva presidentti kuka tahansa, on hän kohtaava suuren haasteen Lulan saappaiden täyttämisessä.
Toinen sitä yrittävistä on Dilma Rousseff, Lulan itselleen valitsema seuraajakandidaatti työväenpuolueesta. Dilman menneisyys on erikoinen (korjatkaa, jos olen väärässä, mun brasilialaisen politiikan wikipedia on juuri tällä hetkellä vaalilounaalla perheensä kanssa, joten faktoissa saattaa olla aukkoja): diktatuurin aikakaudella 60-luvulla Dilma palveli guerilla-liikkeessä ja oli aktiivinen marxilaisuuden ja sosialistipuolueen kannattaja. Kuulin, että noina aikoina pidätettynä ollessaan Dilma on joutunut kokemaan muun muassa kidutusta. Lulan työväenpuolueeseen, eli hieman maltillisempaan vasemmistoon Dilma liittyi vuonna 2000 ja on toiminut tän vuoden alkupuolelle saakka Lulan henkilöstöpäällikkönä. Noh, tällainn historia, jos joku on tietty herättänyt paljon keskustelua ja loanheittoa vaalien ympärillä. Jopa siinä määrin, että näin suomalaisen silmissä on käsittämätöntä sitä seurata. Dilma on leimattu terroristiksi ja televisio pursuaa mainoksia, jossa parjataan Dilmaa ja hehkutetaan vastaehdokas Serraa. Ihan ongelmattomalta Dilman tulevaisuus ei muutenkaan näytä, koska Lulaan verrattuna nainen on todella karismavapaa, eikä esimerkiksi kovin osaava puhuja tai median edessä toimija. Suuri kysymys on, pystyykö Lula siirtämään suosionsa seuraajalleen ja onnistuuko työväenpuolue pitämään valtavan suosionsa, jos Dilma valitaan maan presidentiksi? Tietty selvää on sekin, ettei suosion ylläpitämiseen riitä Lulan perinnön perässäraahaaminen, vaan Dilman pitää tehdä itsestään uskottava johtaja, jonka hallitus nauttii myös pienempien puolueiden (joita ilmeisesti on paljon) luottamusta.
Oppositiosta presidenttiehdokkaaksi on noussut sosiaalidemokraatti ja São Paulon kuvernööri José Serra. Serra on tunnustettu politiikan tuntija ja toimija, mutta Dilman tapaan ei pärjää Lulalle karisman määrässä eikä kansansuosiossa. Itse asiassa Serra vaikuttaa paperilla hyvin vähän ns. "kansan presidentiltä". Serran suurin ongelma tulee varmasti olemaan se kaikkein perustavanlaatuisin: hän tulee eri puolueesta kuin supersuosittu Lula. Muutoksen tarjoaminen brasilialaisille ei todennäköisesti tule toimimaan, koska Lulaa rakastava kansa ei pääasiassa halua muutosta. Joten se, millä Serran on täytynyt käydä presidenttikisaan on luvata vieläkin suurempaa talouskasvua ja vieläkin tehokkaampaa köyhyyttä vastaan taistelua kuin Lula koskaan konsanaan sai aikaan. Lisäksi Serra on iskenyt jokaiseen vastapuolen heikkoon kohtaan - kuten jo mainitsinkin - kuten järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja kansalaisten turvallisuuden parantamiseen Brasilian suurkaupungeissa. Niin, ja luonnollisesti siihen, että vaikka Dilma on työväenpuolueen kandidaatti ja Lulan valitsema seuraaja, Dilma ei silti ole Lula.
Tänään äänestyspaikoilla käy todennäköisesti yli sata miljoonaa brasilialaista. Ensimmäinen kierros päättyi Dilman voittoon, mutta alle 50 prosentilla äänistä mentiin toiselle kierrokselle. Nyt pollit veikkaavat Dilman voittavan vaalit, jonka seurauksena Brasilia saisi ensimmäisen naispresidentin.
Jännä ilta on siis tulossa. Kirjoitan vaalin lopputuloksesta paikallisten kommenttien kera huomenna. Toivottavasti kukaan ei tylsistynyt kuoliaaksi jo tätä lukiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti