25. syyskuuta 2010

A relationship is like a shark

Aurinko paistaa, ihanan lämmin syyspäivä, ihania värejä puissa! Takana kiva perjantai-ilta ja kiva lauantaiaamu. Miks mulla on silti jotenkin huono fiilis? Ärsyttävää. Ahdistaa kaikki tulevaisuuspäätökset, joita pitäis tehdä ja se, että olen ilmeisesti tuomittu akateemiseen luuseriuteen loppuiäkseni - ainakin just nyt tuntuu siltä.

Onneks tänään pääsen juomaan viiniä ja syömään herkkuja, ja jauhamaan koko illan näistä tai sit ihan muista asioista hyvässä seurassa. Ehkä tää taas tästä. Musta tuntuu, että oon aika stressaantunut...

Annie Hall auttaa aina.


A relationship, I think, is like a shark. You know? It has to constantly move forward or it dies. And I think what we got on our hands is a dead shark.

24. syyskuuta 2010

Love, love, love, yeah!


Toi kuva nyt ei liity mitenkään mihinkään. Paitsi siihen, että musta olis kiva työntää mun käsi sen sisään ja ehkä myös maistaa sitä - käänteisessä järjestyksessä!

Mutta, oon täynnä rakkautta, koska on perjantai ja koska lähden ihan just kohti Helsinkiä! Tapaan mun entisiä kesätyökavereita ja meen niiden kanssa hakukoneoptimoijien rahan ja rehvastelunkäryiseen miittiin, yay! Sulaudun massaan...

Piti vaan nopeasti kirjoittaa vielä, miten eilen yks ystävä sanoi että mun blogia on kiva lukea, koska avaudun rehellisesti, enkä hienostele vaikka mun elämä ei aina ookaan yhtä ilotulitusta (kuten kaikkien muiden tietysti on). Se oli niin kiva kuulla! Kiitos Maria ♥ Nyt tiedän sen lisäksi, että mun blogilla on kuusi lukijaa kuvittelemani viiden sijasta. Jee jee!

Hauskaa viikonloppua!

SLEEK. SEXY. POWERFUL.

Moi! Heräsin krapulassa, yhyy. Eilen oli tosi kiva ilta, ehkä tää olotila on siis siihen nähden edes melko siedettävä. Italialainen ystäväni tarjosi eilen ihanan illallisen, uunipastaa munakoison, tomaatin ja mozzarellan kera ja jälkkäriksi vadelmatorttua. Nami! Paikalla oli seitsemän ystävystä, viisi pulloa viiniä, yksi limoncelloa ja yksi vodkaa. Niistä syntyi jo ihan hyvät iltamat! Jos mulla olisi nyt piuha, jolla yhdistää kamera läppäriin, niin laittaisin tähän kuvankin eiliseltä. Vaan eipä ole. Ehkä myöhemmin.

Mutta siis nyt siihen itse asiaan, josta olin kirjoittamassa. Kokeilin eilen uutta urheilulajia, piloxingia! Piloxing on hämmentävän kuuloinen yhdistelmä pilatesta ja boxingia, jonka on kehittänyt joku ruotsalainen vosu ja joka on nykyisin Hollywoodin uus kuuma juttu. Jooga ja pilates on vaan so 2008. Tykkään pilateksesta, mutta en oo siinä kovinkaan edistynyt vielä. Boxingissa en oo käynyt koskaan. Joten päätin mennä kokeilemaan. Alkuhämmennys oli asteikolla 1-10 ehkä 8, koska tunti koostui paitsi seisten tehdyistä pilatesliikkeistä ja kuntonyrkkeilystä, myös tanssista. Eikä mistä tahansa tanssista, vaan tarkoituksena oli tehdä sensuelleja muuveja, joissa mm. imitoitiin riisuutumista. Ööh... En oo varsinaisesti koskaan pitänyt itseäni kovinkaan sulavaliikkeisenä, joten mua lähinnä huvitti omat muuvit. Onneks mulla on hyvä rytmitaju ja monet oli paljon enemmän pihalla kuin minä. Siis en ollut pihalla, näytin vaan vähän tyhmältä hivellessäni itseäni.

Vasten ennakko-odotuksia piloxingissa tuli kuuma ja hiki! Mikä oli mahtavaa. Itse asiassa kun tunti alkoi olla lopuillaan, mua ihan harmitti, että se loppuu. Varasin siis paikan myös ensi torstain piloxingiin. Suosittelen kokeilemaan, vaikka tiedän, kuulostaa vähintäänkin oudolta lajilta. Tällä hetkellä piloxingia tarjoaa ilmeisesti suomalaisista kuntokeskuksista ainoastaan SATS, mutta ymmärsin, että se olis vuodenvaihteessa tulossa myös muille saleille.

Ja nyt seuraa spoileri: kaikki piloxing-tunnit päättyy lajin mottoon tai tunnushuutoon. Siinä vaiheessa olin onneks itsekin menettänyt jo kaikki itsesensuurin rippeet, joten ei tuntunut enää missään huutaa tunnin päätteeksi (ei sentäs yksin, vaan tietty muiden innokkaiden kanssa) juurikin itseäni ja omaa olotilaa kuvaavan huudon SLEEK, SEXY, POWERFUL!

LOL.

Ja tähänhän luonnollisestikin yhdistyi myös liikesarja, voitte vaan kuvitella millainen. Meinasin linkittää tähän loppuun vielä piloxing-saitin, mutta se olikin ihan järkky. Meidän tunnilla ei ollut ketään hulmuavissa peroksidikiharoissa ja silikonitisseissä.

23. syyskuuta 2010

Numb is the new high

Emily Haines & The Soft Skeletonin molemmat Spotifysta löytyvät levyt (Knives Don't Have Your Back ja What is Free to a Good Home) on valloittaneet mun sydämen! Tykkään niistä vielä paljon enemmän kuin Metricistä, vaikka sekin on hyvä. Jos sisko kirjoitti Cat Powerin cooliudesta, niin mun mielestä Emilyn voi pistää just siihen samaan coolien mirkkujen kategoriaan... vaikkakin Cat Poweriin verrattuna Emilyssä on mun mielestä vähemmän eksentrisyyttä ja enemmän munaa. Flippiydestä en tiedä.

Knives Don't Have Your Back on itse asiassa ihan mielettömän hyvä fiilistely/ihanuus/epävarmuus/toiveikkuus/epäilys-levy. Emilyn ääni on lisäks mieletön ja levyllä kuuluu myös paljon mun lempisoitinta eli pianoa (olinhan itsekin joskus lupaava pianistinalku, L O L).

Kiva että coolitkin tyypit on joskus epävarmoja ja haavoittuvaisia. Jos sen puolen osais viel itsekin hoitaa yhtä tyylikkäästi kuin vaikka Emily Haines!



Löysin Emilystä tällaisen Virgin Suicides -henkisen kuvan... ihana. Ei tällaisella vaan voi mennä vikaan. Ei voi.

Ai niin. Nukuin tänään pommiin! Ja sen vuoksi jouduin perumaan tälle päivälle sovitun lounaan, yhyy. Tänään jotenkin erityisesti harmittaa se, ettei mulla oo mun espressopannua täällä Jyväskylässä (ja brasilialainen kahvikin loppui) ja juon siis aamuisin kahvinhimooni Pirkka murukahvia.

22. syyskuuta 2010

Girl addicted

Oon addiktoitunut body pumppiin.

Tai siis ei tää oo mikään uus juttu, kylläkään. Mutta etenkin nyt, kun en käy töissä ja aikaa on enemmän, mun on pakko päästä joka päivä (tai edes melkein joka päivä) pumppiin. En oikein itsekään ymmärrä, miten voin tykätä siitä niin paljon... Tänäänkin taas tuli vaan niin hyvä mieli siellä tunnilla. Pumppi vetää vertoja onnellisuudentunteen ja tyydytyksen tuottamisessa melkein jopa seksille ja shoppailulle!

Maanantaina vaihtui uus body pump -ohjelma, jota jatkuu seuraavat 3kk. Ainoan ongelman tää addiktio tuottaa todennäköisesti sinä aikana mun olkapäille. Sen ohjelman olkapääbiisi on nimittäin jotain ihan hirveetä. Viis minuuttia kauheeta helvettiä. Jos jatkan tätä rataa, mulla on joulukuussa massiivisina pullistelevat bodybuilder-hartiat! Mut en oikein tiedä miten mä yhtäkkiä en enää haluaiskaan käydä siellä...

Äsken söin liikaa mustikka-vadelmarahkaa, jota tein. Söin sitä huomaamatta samalla kun tuijotin BB:tä. Huomasin samalla, että mä en syty näille uusille asukkaille yh-tään.

Ai niin. Ja mustikka-vadelmarahkaövereitä vetäessäni haaveilin koko ajan banoffee-kakusta. Voisko joku tehdä mulle sellaisen?

And I sometimes weep from fear, because time is so short

Katsoin eilen taas mun "ikuisuusprojektia", Bergmanin Fanny och Alexanderia. Pääsin puoliväliin elokuvaa. Se ei siis ole ikuisuusprojekti siksi, että se olis huono elokuva...päin vastoin! Oon kerta kerran jälkeen yhtä overwhelmed siitä tunnelmasta, joka elokuvassa vallitsee. Jotenkin mulla ei vaan koskaan ole aikaa katsoa sitä kerralla loppuun.

Nyt kuitenkin teki mieli postata yksi monologi Fanny ja Alexanderista. Sen herkkyys ja kuiskatut sanat teki eilen illalla muhun poikkeuksellisen suuren vaikutuksen. Vaikka itse tilanne elokuvassa onkin melko ahdistava, niin sen hauraus ja rehellisyys oli kuitenkin jotenkin niin kaunista (sentimental fool). Ai niin, ja taas bergmanmaiseen tapaan oli kohtauksessa käytetty hienoa close-uppia!

I've never cared for anything very seriously.
I've sometimes wondered,
if there wasn't something very wrong with my feelings.
I couldn't understand why nothing really hurt,
why I never felt really happy.

I know now,
that the crucial moment has come.
I know that we'll hurt each other,
but I am not afraid.

I also know that we will make each other very happy.
And I sometimes weep from fear,
because time is so short,
the days pass so quickly and nothing lasts forever.

Kiss me, now,
and hold me in your arms, like only you can.


17. syyskuuta 2010

Guess what? I'm not a robot

You’ve been acting awful tough lately
Smoking a lot of cigarettes lately
But inside, you’re just a little baby
It’s okay to say you’ve got a weak spot
You don’t always have to be on top
Better to be hated than love, love, loved for what you’re not

You’re vulnerable, you’re vulnerable
You are not a robot
You’re loveable, so loveable
But you’re just troubled

Guess what? I’m not a robot, a robot
Guess what? I’m not a robot, a robot

You’ve been hanging with the unloved kids
Who you never really liked and you never trusted
But you are so magnetic, you pick up all the pins
Never committing to anything
You don’t pick up the phone when it ring, ring, rings
Don’t be so pathetic, just open up and sing

I’m vulnerable, I’m vulnerable
I am not a robot
You’re loveable, so loveable
But you’re just troubled

Guess what? I’m not a robot, a robot
Guess what? I’m not a robot, a robot

Can you teach me how to feel real?
Can you turn my power on?
Well, let the drum beat drop

Guess what? I’m not a robot
Guess what? I’m not a robot