Brasiliassa, tai ainakin Maringássa, ollessa on mahdotonta olla huomaamatta, kuinka pakkomielteisesti brasilialaiset suhtautuu ulkonäköönsä. Etenkin naiset. Jokainen haluaa olla kavereitaan paremman näköinen, ja ulkonäöllä on selkeesti iso merkitys näiden flirtintäyteisessä kulttuurissa. Brasiliasta tulee mieletön määrä supermegahuippumalleja, kuten esimerkiksi pisamanaama Cintia Dicker tossa kuvassa.
Mä oon tässä kaupungissa tosi erinäköinen kuin muut, ja erotun ihan selvästi ulkomaalaiseksi. Tavallaanhan sillä nyt ei ole mitään merkitystä, mutta täällä tulee jotenkin sellainen olo, että on yritettävä näyttää hyvältä, koska muutkin näkee vaivaa sen eteen. Ihan kivaa on se, että ihmisten mielestä oon tosi kaunis, ja mun ulkonäköä kehuu käytännössä jokainen uusi ihminen, jonka tapaan. Mun ohuet hiukset, valkoinen iho ja pystynenä on erityisen yllättäviä ihailun kohteita. Tällaseen vois tottua Suomessakin, hahaa!
Tänään - huom. tokana päivänä Maringássa - mulla tuli kuitenkin ekaa kertaa sellainen olo, että jos jatkan elämääni kuten se on nyt täällä alkanut, niin tästä ei tuu kohta mitään. Puhun siis ruuasta, ja siitä miten sairaan epäterveellisesti täällä syödään! Tänään oon juonut kaljaa ja syönyt mm. kakkua, pannacottan tyyppistä vanukasta, vaaleeta leipää, kalkkuna-kananmunamajoneesisalaattia, friteerattua valkosipulileipää ja brasilialaisia (okei, ne on kyllä aivan mahtavia) friteerattuja palleroita, joissa on sisällä esim. juustoa, lihaa tai katkarapua. Mun suosikki niistä kaikista on coxinha, jonka sisältä löytyy useimmiten kanan lisäks catupiry-nimistä paikallista tuorejuustoa. Coxinha = taivas.
Mutta siis tällä tyylillähän en mitenkään voi jatkaa vuoden loppuun. Muuten seurauksena on katastrofi. Joten tänään menin käymään samassa korttelissa sijaitsevassa pilates-keskuksessa ja varasin sieltä ilmaisen kokeilukerran ens maanantaille (koska nyt oon vähän kipeä). S lähti mukaan tulkiksi, koska arveli, ettei siellä kukaan kuitenkaan ymmärrä mua. Oikeassa oli. Paikka oli hieno, siellä oli pilates-sali sekä yläkerrassa kuntosali. Erikoista siinä oli se, että kumpaakaan ei voi mennä ominpäin, vaan mukana on aina oma personal trainer. Pilatesta ei harjoiteta miten tahansa, vaan siihen suunnitelluilla laitteilla. Perinteiseen kuntokeskuspilatekseen Suomessa tottuneena olin ihan äimänä niistä masiinoista. Ilmeisesti brasseilla on, paitsi pakkomielteinen suhtautuminen ulkonäköön, myös pilatekseen, koska vastaavia pilates-keskuksia on joka kadunkulmassa, toinen toistaan hienompia. Vähintään joka toisessa rakennuksessa on myös erilaisia kauneushoitoloita, esteettisen kirurgian sairaaloita, hammaspraktiikoita, you name it. Ihmisiä urheiluvaatteissa ja treenikassit olalla on kaikkialla ja puiston, jonka vieressä asun, laitamat on täynnä lenkkeilijöitä aamusta iltaan.
Urheileminen täällä, paitsi tietty lenkkeily, ei todellakaan ole edullista. Tunti personal trainerin ohjaamaan pilatesta siinä keskuksessa, jossa tänään kävin, maksaa 140 realia, eli noin 70 euroa. Mä en tiedä, miten näillä ihmisillä on siihen varaa, mutta mä en ainakaan aio haaskata realejani tollaseen. Huomenna S saa auton huollosta (se kolaroi sen eilen...) ja lupasi viedä mut vähän kauempana sijaitseviin kuntokeskuksiin kyselemään niiden tarjontaa ja hintoja. Jos hyvä löytyy, niin mun pitää ostaa pyörä, että pääsen käymään niissä.
Mutta coxinhojen ja herkkujen syömistä on siitä huolimatta pakko rajoittaa. Muuten...en tiedä, mitä tapahtuu.
Photo: Vanity Fair
Mä oon tässä kaupungissa tosi erinäköinen kuin muut, ja erotun ihan selvästi ulkomaalaiseksi. Tavallaanhan sillä nyt ei ole mitään merkitystä, mutta täällä tulee jotenkin sellainen olo, että on yritettävä näyttää hyvältä, koska muutkin näkee vaivaa sen eteen. Ihan kivaa on se, että ihmisten mielestä oon tosi kaunis, ja mun ulkonäköä kehuu käytännössä jokainen uusi ihminen, jonka tapaan. Mun ohuet hiukset, valkoinen iho ja pystynenä on erityisen yllättäviä ihailun kohteita. Tällaseen vois tottua Suomessakin, hahaa!
Tänään - huom. tokana päivänä Maringássa - mulla tuli kuitenkin ekaa kertaa sellainen olo, että jos jatkan elämääni kuten se on nyt täällä alkanut, niin tästä ei tuu kohta mitään. Puhun siis ruuasta, ja siitä miten sairaan epäterveellisesti täällä syödään! Tänään oon juonut kaljaa ja syönyt mm. kakkua, pannacottan tyyppistä vanukasta, vaaleeta leipää, kalkkuna-kananmunamajoneesisalaattia, friteerattua valkosipulileipää ja brasilialaisia (okei, ne on kyllä aivan mahtavia) friteerattuja palleroita, joissa on sisällä esim. juustoa, lihaa tai katkarapua. Mun suosikki niistä kaikista on coxinha, jonka sisältä löytyy useimmiten kanan lisäks catupiry-nimistä paikallista tuorejuustoa. Coxinha = taivas.
Mutta siis tällä tyylillähän en mitenkään voi jatkaa vuoden loppuun. Muuten seurauksena on katastrofi. Joten tänään menin käymään samassa korttelissa sijaitsevassa pilates-keskuksessa ja varasin sieltä ilmaisen kokeilukerran ens maanantaille (koska nyt oon vähän kipeä). S lähti mukaan tulkiksi, koska arveli, ettei siellä kukaan kuitenkaan ymmärrä mua. Oikeassa oli. Paikka oli hieno, siellä oli pilates-sali sekä yläkerrassa kuntosali. Erikoista siinä oli se, että kumpaakaan ei voi mennä ominpäin, vaan mukana on aina oma personal trainer. Pilatesta ei harjoiteta miten tahansa, vaan siihen suunnitelluilla laitteilla. Perinteiseen kuntokeskuspilatekseen Suomessa tottuneena olin ihan äimänä niistä masiinoista. Ilmeisesti brasseilla on, paitsi pakkomielteinen suhtautuminen ulkonäköön, myös pilatekseen, koska vastaavia pilates-keskuksia on joka kadunkulmassa, toinen toistaan hienompia. Vähintään joka toisessa rakennuksessa on myös erilaisia kauneushoitoloita, esteettisen kirurgian sairaaloita, hammaspraktiikoita, you name it. Ihmisiä urheiluvaatteissa ja treenikassit olalla on kaikkialla ja puiston, jonka vieressä asun, laitamat on täynnä lenkkeilijöitä aamusta iltaan.
Urheileminen täällä, paitsi tietty lenkkeily, ei todellakaan ole edullista. Tunti personal trainerin ohjaamaan pilatesta siinä keskuksessa, jossa tänään kävin, maksaa 140 realia, eli noin 70 euroa. Mä en tiedä, miten näillä ihmisillä on siihen varaa, mutta mä en ainakaan aio haaskata realejani tollaseen. Huomenna S saa auton huollosta (se kolaroi sen eilen...) ja lupasi viedä mut vähän kauempana sijaitseviin kuntokeskuksiin kyselemään niiden tarjontaa ja hintoja. Jos hyvä löytyy, niin mun pitää ostaa pyörä, että pääsen käymään niissä.
Mutta coxinhojen ja herkkujen syömistä on siitä huolimatta pakko rajoittaa. Muuten...en tiedä, mitä tapahtuu.
Photo: Vanity Fair
Kiva, kun kerrot kuulumisia sieltä kaukaa :) <3
VastaaPoistaLaita kuvia teidän ökykämpästä ja kaikesta! Toivoo Epi
Hei muru! Ihana nähdä, että säkin oot käynyt lukemassa kuulumisia! :) Laitan kuvia Flickriin kunhan ehdin, ja linkitän tänne! Hirveesti haleja täältä kaukaa!!
VastaaPoista