Hui, taas vierähti viikko kirjoittamatta.
Paljon olisi varmaan ollut aiheitakin kirjoittamiselle, vaalit nyt muun muassa. Mutta luulen, että tähän menessä niitä on puitu riittämiin ilman omaa kirjallista panostanikin. Kiteytetysti voisi varmaan todeta, ettei tulos ollut mulle kovin mieluinen, mutta ei toisaalta (valitettavasti) kovin yllättäväkään. Itse tuin perussuomalaisten vastavoimaa, ja koen edelleen että ääni oli tärkeä, lopputuloksesta huolimatta. Hyviä puolia tässä lopputuloksessa oli ainakin kepun alamäki sekä se, että ehkä perussuomalaisten nousu pistää nyt vihdoin muut puolueet miettimään suhdettaan äänestäjiin uudella tavalla. Skarpimpi pitää olla ja kansaa ei voi kusettaa. Mutta se siitä!
Pääsiäisloma on mennyt ihanan rentouttavasti, vaikka koko ajan tuntuukin pieni väsymys. Tänään vietin koko päivän Vantaalla perheen kanssa. Hämmennyn joka viikko siitä, miten ihana kummipoikani Vili 1v4kk kasvaa ja miten siitä tulee päivä päivältä riiviömäisempi. I heart Vili. Päivä oli ihana. Perjantai-iltana kävin ystävien kanssa Pacificossa istumassa iltaa, tuttu soitti siellä levyjä. Oli mukavaa ja lauantaina aamulla jaksoin jopa pienestä dagenefterväsymyksestä huolimatta bodypump- ja venyttelytunneille. Lauantai-iltana kävin ystävien kanssa syömässä Töölössä ravintola Kuukuussa. Kaveripariskunta lähtee kolmeksi kuukaudeksi kiertämään Venäjää, Kiinaa ja Intiaa, joten illallisen merkeissä oli hyvä sanoa heipat hetkeksi. Illallisen jälkeen käytiin vielä Vastarannan Kiiskessä ottamassa pitkä ja jännittävä tytöt vastaan pojat Trivial Pursuit -ottelu sekä muutamat neuvoa antavat. Ravintola Kuukuusta mulle ei jäänyt kyllä juuri hyvää sanottavaa. Palvelu on täysin amatöörimäistä (vaikeuksia tuotti muun muassa viinipullojen jakaminen eri maksajien kesken, jonka pitäisi tarjoilijantyössä olla aika arkipäiväistä), niin ammatillisessa kuin vuorovaikutuksellisessakin mielessä. Syömässäni vuohenjuustosalaatissa hyvää oli paistetun vuohenjuuston määrä (kaksi isoa kiekkoa, nami), mutta mitään muuta hyvää siitä ei sitten löytynytkään. Salaatti oli nahistunutta ja yksipuolista, kastike oli kuin suoraan Saarioisten ranskalaisen salaattikastikkeen pullosta ja leipäkrutongit rapean sijasta rasvaisia ja kumimaisia.
Viikonlopun ehdoton ruokahetki olivat Ekolosta löytyneet pellavansiemen-villivalkosipuli-raakakeksit, jollaisia kaverini Heidi suositteli
blogissaan (tosin mun olivat LifeFood Bio Pikantkräckereitä). Hiilihydraattia pikkukekseissä on vain nimeksi (5/100g) ja makua sitäkin enemmän. Suolainen 4,5 euron hinta pikkuisesta 90 gramman pakkauksesta tosin innosti kaivamaan netistä raakakeksien reseptin ja väsäämään seuraavat herkut itse. Suosittelen kokeilemaan, toimii erityisen hyvin maustamattoman tuorejuuston, avokadon ja suolan kanssa.
Koko viikonloppu on ollut niin keväisen aurinkoinen! Kuuntelin koko lauantai- ja sunnuntaiaamun Chico Buarquea ja venyttelytunnillakin soi bossa nova. Olen ehtinyt jo fiilistellä Brasiliaa...enää alle kuukausi lähtöön! S:n kanssa me ollaan onnistuttu riitelemään enemmän kuin pitkään aikaan (tästä en siis ole vieläkään päässyt kirjoittamaan, mutta kerrottakoon tässä, että meidän riitelyn aiheena on aina yksi ja sama: eräs S:n perheenjäsen jonka kanssa en tule lainkaan toimeen). Se on ollut raskasta molemmille, mutta selvitään niistä fiiliksistä ajattelemalla, että pian tää etäisyys on historiaa, ja ensimmäistä kertaa voidaan tosissaan puhua, että meidän viimeiset hyvästit sanottiin silloin helmikuun lopussa kun S lähti viimeksi Suomesta. Se on tosi tärkeä asia, koska 1,5 vuotta kaukosuhteessa maailman toisiin ääriin on pitkä aika, eikä hyvästien sanomiseen ja toisen puuttumiseen päivittäisestä elämästä voi tottua. Ei se tule ikinä helpommaksi, siihen voi ainoastaan turtua ja yrittää aktiivisesti työntää ikävää pois mielestä. Välillä on tuntunut tosi väärältäkin, että miksi mä en saa olla täysin onnellinen, nyt kun mun elämässäni on vihdoin ihminen, joka on mun toinen puolikas, joka ymmärtää kuten ei kukaan aiemmin ja jonka kanssa on niin hyvä olla, etten uskaltanut ajatella sellaista olevan olemassakaan. Niinä hetkinä pitää ajatella, miten paljon huonommin asiat vois olla, ja miten ainakin tähän meidän tilanteeseen on olemassa ratkaisu, jota vaan täytyy jaksaa odottaa. Kaikkeen kun ei sitä aina ole.
Ai niin, tänään illalla tein maailman parasta tiramisua, italialaisen kaverini reseptillä. Huomenna kyläilijät pääsevät maistelemaan sitä sekä italialaista pääsiäispaistosta, johon tulee taikinakuoren sisälle muun muassa pinaattia, juustoja ja kananmunia. Kuvia myöhemmin!
Hyviä pääsiäisen viimeisiä päiviä!
