Bebe-leivoksia ja punaviiniä. Katsoin äsken Godardin Pierrot le foun yhdessä parin ystävän kanssa, ja voin oikeastaan just nyt ainoastaan hehkuttaa sen ihmeellisyyttä! Ensinnäkin. Pääosissa Jean-Paul Belmondo ja Anna Karina = ei voi mennä pieleen. Itse asiassa nyt huomasin ensimmäistä kertaa, kuinka loistava näyttelijä Belmondo oikeastaan onkaan! Toiseksi, elokuvan kuvat ja värit = täydellistä. Bonnie & Clyde -henkinen rakkaustarina, jonka kliinisyys tekikin siitä täysin taianomaisen, epärealistisen. Itse asiassa juonella ei ole niinkään merkitystä Pierrot le foussa. Se oli mielestäni ennen kaikkea hullutteleva kahden päähenkilön matka, jonka katkaisivat useaan otteeseen täysin irrelevantti dialogi ja erikoiset monologit. Itse asiassa jotkut leffan monologeista olivatkin ihan parasta antia, ei juonellisesti, vaan elokuvan tarinan kannalta. Absurdia on viimeistään ihanan Anna Karinan ja Belmondon käsittämätön Vietnam-näytelmä. Oli pakko kysyä kanssakatsojilta, että mitä hitsiä... I love it.
Elokuvassa on myös pari täysin juoneen liittymätöntä musikaalikohtausta. Tässä oma suosikkini, yksi koko elokuvan lempikohtauksista, vaikka oikeastaan ei voi sanoa niin...tykkäsin vaan niin paljon niistä kaikista.
ja belmondo on HOT! en ole tuota nähnyt, mutta tuli väreistä ja fiiliksestä mieleen belmondo catherine deneuven kanssa truffaut`n mississipin velhossa (heh, näköjään se on elokuvan nimi suomeksi). siinäkin samanlaisia värejä ja outoa kaahausta ja ihana crazy rakkaus.
VastaaPoistaSitä en oo nähnytkään, pitääpä ottaa katseluun! Tässä elokuvassa värit oli vielä enemmän karkkia kuin kuvasta näkyy, ja tässäkin kaahattiin (tosin myös haahuiltiin) ja oltiin ihan kreiseinä rakkaudesta. Suosittelen!
VastaaPoista