VENUS IN FURS: I think women who don't cry are stupid

Tuntuu oudolta palata blogin ääreen. Olin poissa vähän pidempään kuin alun perin kuvittelin. Nyt annan virtuaaliminäni taas rellestää, koska palasin muutama päivä sitten myös Facebookkiin. Samalla päätin myös vhän uudistaa blogini ulkonäköä, hope you like it!

Aika monta viikkoa on kulunut, neljä niistä varmasti eräitä elämäni onnellisimmista. Tosi paljon on tapahtunut kaikkea, mistä voisi kirjoittaa. Kun yleensä tuntuu, että mulle ei tapahdu juuri mitään, ja tyhjästä on paha nyhjästä. Olis niin paljon elokuvia, joista haluaisin kirjoittaa ja niin monia tapahtumia ja kohtaamisia ja mun matkat Tukholmaan S:n kanssa ja Tampereelle Annikan luokse tammikuussa ja ja. Puuh. Laitan siis tapahtumat kuvina, paljoina kuvina!

Niin, viime viikkoina en ole juuri ollut koneella. Noina viikkoina kierreltiin kaupungilla, museoissa, kahviloissa, kaupoissa, käytiin ulkona syömässä, tavattiin ystäviä, katsottiin elokuvia, tehtiin mahtavia ruokia ja syötiin hulluna, käytiin risteilyllä Tukholmassa (huom. mieletön uusi Victoria & Daniel -avaimenperäni) ja sitten vaan oltiin, joka oli parasta, mitä voin kuvitella. S lähti takaisin Brasiliaan viime tiistaiyönä ja siitä asti oon yrittänyt taas totutella elämään yksin. Koti tuntuu tyhjältä, ja samalla kai olokin. Mutta jaksan luottaa siihen, että sanottiin hyvästit nyt viimeistä kertaa ja seuraavan kerran, kun ollaan taas yhdessä, on se for good.

Nyt vietän ekaa viikonloppua ilman S:ää. Perjantaina olin kotona, ystäväni Johanna tuli käymään, tein mezejä, juotiin viiniä ja juteltiin myöhään yöhön. Oli kivaa kun ei tarvinnut lähteä minnekään. Oon niin mummoutunut! Eilenkin feidasin baarikutsun ja menin Black Swanin jälkeen Tennarilta suoraan kotiin ja menin nukkumaan vasta yökolmeen venähtäneen videopuhelun jälkeen. Tänään on ollut jotenkin ankea sunnuntai. Se alkoi tavallaan tosi ihanasti, kun heräsin aikaisin ja lähdin ystäväni Veeran kanssa kirppikselle kiertelemään. Oli ihana nähdä aamuaurinko ja kirpputoreilun jälkeen jutella vielä pitkästä aikaa Veeran kanssa mistäpä muusta kuin meidän yhteisestä lempiaiheesta, ihmissuhteista! Itse kirppisreissulta mukaan tarttui korallinvärinen lyhythihainen 80-luvun villapusero, kirjava mummovillatakki (jossa on edessä nappien sijasta samanlaiset soljet kuin oli oman mummon lempivillatakissa), kirkas mariskooli (jonka myi mulle maailman ihanin ja liikuttavin mummo!) sekä musta olkatoppauksellinen silkkipusero. Silkkipusero oli itse asiassa halpaan hintaansa nähden tosi hieno löytö ja olin siitä superonnellinen... kunnes tulin kotiin ja huomasin, että se haisee todella pinttyneeltä röökiltä! Yhyy! Ei auta kuin viedä se pesulaan, koska itse en varmaankaan uskalla ryhtyä sitä pesemään värien leviämisen tai yleisen pilallemenon pelossa.

Niin, kun tulin kotiin, olin ensin tosi energinen, mutta sitten yhtäkkiä väsähdin ihan totaalisesti. Menin päiväunille ja nukuin kaksi tuntia! Heräsin ja olin ihan yhtä väsynyt, kuten nytkin. Päätin skipata pilateksen ja body pumpin, joihin olin ilmoittautunut ja sen sijaan tein munakoisopaistosta johon laitoin kokonaisen palleron mozzarellaa. Nyt tekis mieli vaan sytyttää kynttilät ja olla käpertyneenä sohvan nurkkaan. Mutta oikeastaan mun pitäis opiskella portugalia, koska huomenna on taas tunti, ja mä oon ollut pois kaksi viimeistä kertaa. Oon siis todennäköisesti pudonnut totaalisesti kärryiltä.

Paitsi että valitsen silti loikoilun ja unohdan velvollisuudet!