Mulla oli eilen jo sellainen olo, että olen tulossa kipeeks. Kurkku oli kipeä ja oli sellanen ihmeellinen olo, vähän poissaoleva ja sumuinen. Kävin silti bodypumpissa, ajattelin että ehkä se parantaa (kuten ajattelin, että bodybalance saa mut löytämään henkisen tasapainoni). No ei löytynyt enkä parantunut. Mulla on edelleen huono olo, mikä on ankeeta koska huomenna mun pitäis vääntäytyä matkamessuille etsimään itselleni lento Brasiliaan, ja illalla ystävän syntymäpäiväjuhliin. Ja sunnuntaina aikaisin aamulla kirppikselle myymään.
En saa tulla kipeeks, en enenenenenenenennenenenenen.
Onneksi oon vuosien saatossa päässyt irti pahimmasta sairastelukierteestä, jossa olin tosi pitkään. Kouluajoista asti mulla on ollut tapana sairastaa vähintään neljästi vuodessa ja vähintään viikko kerrallaan. Siks en koskaan ajattele kuumeen noustessa, että "jes, saikkua!" vaan paremminkin että toivoisin just nyt voivani tehdä IHAN mitä muuta tahansa kuin maata sairaana sängyssä.
Kipeenä on vaikea keskittyä asioihin, kuten nyt. Lisäks tuntuu, että sormet ei toimi niin kuin niiden pitäis. Näytön tuijottaminen sattuu silmiin. Väsyttää. Palelee. Kuva löytyi netistä...musta tuntuu tolta, huoh.
Taidan hakea lounaan jälkeen teetä – vaikka en kyllä oikeastaan edes juo teetä.
Nyt teen poikkeuksen. Usein poikkeukset on jopa hyvästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti