Oon taas ollut pitkään hiljaiselossa. Desculpe-me! Palasin toissayönä takaisin Maringáan spontaanilta matkalta, joka olikin ihan paras matka! Sunnuntai-iltana (vietettyään koko viikonlopun tietokoneella) S kysyi, että mitä jos lähettäis Foz do Iguaçulle - nyt. Sanoin, että lähdetään vaan. Varattiin liput muutaman tunnin kuluttua lähtevään yöbussiin, saatiin lopulta buukattua varmaan ainoa vapaa majapaikka koko kaupungista, juotiin vähän cachaçaa, pakattiin ja lähdettiin.
Foz do Iguaçu on kaupunki Paranán osavaltiossa, 400 kilometrin eli kuuden tunnin bussimatkan päässä Maringásta. Se sijaitsee Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn rajalla, eli sieltä on myös very easy access naapurimaihin. Meidän matkan päätarkoituksena oli kuitenkin nähdä maailmankuulut Iguaçun putokset, jotka nekin levittäytyy sekä Brasilian että Argentiinan puolelle.
Oltiin perillä Foz do Iguaçussa puoli kasilta aamulla, syötiin överi samppanja-aamiainen hotellissa (sillä hinnalla pitääkin saada skumppaa - vaikka se skumppa oli kyllä makeeta, yök) ja mentiin nukkumaan pariks tunniks. Meidän ekan päivän suunnitelma oli lähteä Paraguayhin ja sen toiseksi suurimpaan kaupunkiin Ciudad del Esteen. Taksikuski sanoi, että autolla tai bussilla rajan ylittäminen saattaa kestää helposti yli tunnin, joten päätettiin kävellä. Se oli pitkä kävelymatka ja perillä odotti kaaos.
Kaikkialla suhaili holtittomia kuskeja autoilla, skoottereilla, moottoripyörillä ja polkupyörillä. Jalankulkijoiden selviytymiskamppailu käytiin sitten teitä ylitettäessä, mikä tapahtui tietysti kaikkien edellämainittujen kulkuvälineiden seassa. Lisäks kaikki kadut pursuili myyntikojuja, joissa myytiin jos jonkinlaista scheissea aitona ja toimivana laatutavarana. Jep. Yhtenä referenssinä paikalle voisin mainita esim. kiinalaiset feikkitorit tai Istanbulin Grand Bazaarin. Paraguaylaiset myyntimiehet kylläkin voitti turkkilaiset kollegansa 10-0 härskissä romun tuputtamisessa. Koko kaupungin talous onkin brasilialaisten varassa, koska joka päivä tuhannet brassit ylittää rajan hamstratakseen halpaa tavaraa verovapaasti.
En jaksa uskoa, että brasilialaisten tarinoista huolimatta Ciudad del Este jotenkin määrittäis Paraguayta maana, mutta sitä kaupunkia en kyllä suosittele kenellekään. However, löysin sieltä kuitenkin hienot korvikset (R$1,5) ja pakko-ostoksena aurinkolasit (R$10), nekin jotkut feikit joista epätoivoisesti yritin raaputtaa "logoa" irti. S sen sijaan oli epäonnisempi; tupakkakartongin askit oli päivätty vanhenemaan vuonna 2003 ja 16 gigan muistitikuissa oli muistia tasan nolla gigaa. Onneks halpa viskipullo oli edes jokaisen peson väärti. Tuntui tosi hyvältä päästä takaisin rajan toiselle puolelle Foz do Iguaçuun.
Meidän toinen matkapäivä oli huomattavan erilainen. Päätettiin ottaa bussi taas rajan yli, ja käydä katsomassa Iguaçun (espanjaksi Iguazún) putouksia Argentiinan puolella. Siellä sain myös tuta, mitä on etelä-amerikkalainen helle! Maringá on suht viileä kaupunki (ok, ei Suomen mittakaavassa), missä toisinaan lämpötila nousee +30 tai sen yläpuolelle, mutta missä myös sataa ja on viileämpiä päiviä. Meidän päivä Iguazún putouksilla oli käsittämättömän helteinen ja aurinkoinen, ja vaikka paloinkin hyvästä suojauksesta huolimatta pikkasen, nautin säästä täydellä sydämellä, ah! Matkattiin siis Foz do Iguaçusta bussilla Argentiinan puolelle Iguazún luonnonpuistoon. Sieltä otettiin pieni juna joka mutkitteli läpi puiston (siellä oli myös kylttejä, jotka varoitteli villieläimistä, mutta villentä mitä näin oli sama lisko mitä on täällä Maringássakin, ja joka apinan tavoin hyökkäs sihisten mun kimppuun kun menin kuvaamaan liian lähelle). En oo koskaan nähnyt niin paljon perhosia missään. Ne lenteli laumoissa ja väritti siivillään koko maiseman. Se oli yks niistä hetkistä, kun taas toivoin että mulla olis kunnon kamera.
Kaiken huipentuma oli tietysti itse putoukset, joita ei voi sanoin kuvailla. Myös mun valokuvat on surkeita, joten parasta on, että googlaatte ja ihailette jonkun ottamia pro-kuvia noista uskomattomista vesimassoista, jotka tarpeeksi pitkään tuijotettuna alkoi näyttää massiivisilta kermavaahtovuorilta. Niiden putousten näkeminen oli yksi hienoimmista asioista, mitä oon koskaan nähnyt matkustaessani. Harmi, ettei aikaa jäänyt enää lähteä ihailemaan niitä Brasilian puolelta. Putousten jälkeen käytiin vielä Puerto Iguazún kaupungissa Argentiinassa ennen kuin lähdettiin rajan taakse ja seuraavana yönä bussilla takaisin Maringáan.
Täällä siis taas, ja tekis vaan mieli lähteä uudestaan reissaamaan. Tulipas pitkät rivit, ens kerralla kirjoitan jostain ihan muusta.
Foz do Iguaçu on kaupunki Paranán osavaltiossa, 400 kilometrin eli kuuden tunnin bussimatkan päässä Maringásta. Se sijaitsee Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn rajalla, eli sieltä on myös very easy access naapurimaihin. Meidän matkan päätarkoituksena oli kuitenkin nähdä maailmankuulut Iguaçun putokset, jotka nekin levittäytyy sekä Brasilian että Argentiinan puolelle.
Oltiin perillä Foz do Iguaçussa puoli kasilta aamulla, syötiin överi samppanja-aamiainen hotellissa (sillä hinnalla pitääkin saada skumppaa - vaikka se skumppa oli kyllä makeeta, yök) ja mentiin nukkumaan pariks tunniks. Meidän ekan päivän suunnitelma oli lähteä Paraguayhin ja sen toiseksi suurimpaan kaupunkiin Ciudad del Esteen. Taksikuski sanoi, että autolla tai bussilla rajan ylittäminen saattaa kestää helposti yli tunnin, joten päätettiin kävellä. Se oli pitkä kävelymatka ja perillä odotti kaaos.
Kaikkialla suhaili holtittomia kuskeja autoilla, skoottereilla, moottoripyörillä ja polkupyörillä. Jalankulkijoiden selviytymiskamppailu käytiin sitten teitä ylitettäessä, mikä tapahtui tietysti kaikkien edellämainittujen kulkuvälineiden seassa. Lisäks kaikki kadut pursuili myyntikojuja, joissa myytiin jos jonkinlaista scheissea aitona ja toimivana laatutavarana. Jep. Yhtenä referenssinä paikalle voisin mainita esim. kiinalaiset feikkitorit tai Istanbulin Grand Bazaarin. Paraguaylaiset myyntimiehet kylläkin voitti turkkilaiset kollegansa 10-0 härskissä romun tuputtamisessa. Koko kaupungin talous onkin brasilialaisten varassa, koska joka päivä tuhannet brassit ylittää rajan hamstratakseen halpaa tavaraa verovapaasti.
En jaksa uskoa, että brasilialaisten tarinoista huolimatta Ciudad del Este jotenkin määrittäis Paraguayta maana, mutta sitä kaupunkia en kyllä suosittele kenellekään. However, löysin sieltä kuitenkin hienot korvikset (R$1,5) ja pakko-ostoksena aurinkolasit (R$10), nekin jotkut feikit joista epätoivoisesti yritin raaputtaa "logoa" irti. S sen sijaan oli epäonnisempi; tupakkakartongin askit oli päivätty vanhenemaan vuonna 2003 ja 16 gigan muistitikuissa oli muistia tasan nolla gigaa. Onneks halpa viskipullo oli edes jokaisen peson väärti. Tuntui tosi hyvältä päästä takaisin rajan toiselle puolelle Foz do Iguaçuun.
Meidän toinen matkapäivä oli huomattavan erilainen. Päätettiin ottaa bussi taas rajan yli, ja käydä katsomassa Iguaçun (espanjaksi Iguazún) putouksia Argentiinan puolella. Siellä sain myös tuta, mitä on etelä-amerikkalainen helle! Maringá on suht viileä kaupunki (ok, ei Suomen mittakaavassa), missä toisinaan lämpötila nousee +30 tai sen yläpuolelle, mutta missä myös sataa ja on viileämpiä päiviä. Meidän päivä Iguazún putouksilla oli käsittämättömän helteinen ja aurinkoinen, ja vaikka paloinkin hyvästä suojauksesta huolimatta pikkasen, nautin säästä täydellä sydämellä, ah! Matkattiin siis Foz do Iguaçusta bussilla Argentiinan puolelle Iguazún luonnonpuistoon. Sieltä otettiin pieni juna joka mutkitteli läpi puiston (siellä oli myös kylttejä, jotka varoitteli villieläimistä, mutta villentä mitä näin oli sama lisko mitä on täällä Maringássakin, ja joka apinan tavoin hyökkäs sihisten mun kimppuun kun menin kuvaamaan liian lähelle). En oo koskaan nähnyt niin paljon perhosia missään. Ne lenteli laumoissa ja väritti siivillään koko maiseman. Se oli yks niistä hetkistä, kun taas toivoin että mulla olis kunnon kamera.
Kaiken huipentuma oli tietysti itse putoukset, joita ei voi sanoin kuvailla. Myös mun valokuvat on surkeita, joten parasta on, että googlaatte ja ihailette jonkun ottamia pro-kuvia noista uskomattomista vesimassoista, jotka tarpeeksi pitkään tuijotettuna alkoi näyttää massiivisilta kermavaahtovuorilta. Niiden putousten näkeminen oli yksi hienoimmista asioista, mitä oon koskaan nähnyt matkustaessani. Harmi, ettei aikaa jäänyt enää lähteä ihailemaan niitä Brasilian puolelta. Putousten jälkeen käytiin vielä Puerto Iguazún kaupungissa Argentiinassa ennen kuin lähdettiin rajan taakse ja seuraavana yönä bussilla takaisin Maringáan.
Täällä siis taas, ja tekis vaan mieli lähteä uudestaan reissaamaan. Tulipas pitkät rivit, ens kerralla kirjoitan jostain ihan muusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti