Benny the Bunny

Me saatiin tänään uusi perheenjäsen, pupu!
Kerrankin mulla on siis jotain kerrottavaa.


Käytiin ruokkimassa S:n veljen koiraa ja mietittiin, millainen koira itse valittais, jos tulisi sellainen tilanne. Täällä koiranpentuja myydään lemmikkikaupoissa, joten käytiin myös tilaisuuden tullen paijailemassa niitä. Yhdessä kaupassa oli pieni persialaiskissa, joka näytti niin krapulaiselta, että me nauretaan sille näylle edelleen. Se oltais haluttu, harmi että oon allerginen kissoille. Tänään ihan sattumalta bongasin, että yhdessä eläinkaupassa myytiin tipuja. Siis lapsikanoja! Oli pakko mennä katsomaan kuka ostaa lemmikiksi kanan? Ilmeisesti joku, koska heti kun olin päässyt päivittelemään asiaa, viereen tuli mies joka osti kymmenen tipua. Mä olisin vaan halunnut pitää tipua kädessä.

Siellä oli tietysti myös maailman söpöimpiä kissanpentuja ja koiravauvoja. Hämmentävien vaiheiden jälkeen tajusin poistuvani kaupasta häkin kanssa. Häkissä oli pupu. Pupu oli vilkas ja utelias ja nuuski mun käsiä koko automatkan. Pupu ristittiin spontaanisti Benny the Bunnyksi , vaikka se ei juurikaan näytä Bennyltä, ainoastaan siitä syystä että satuttiin kuuntelemaan Abbaa automatkalla. Nyt jos se onkin tyttö, siitä tulee sit varmaan Agneta. Tai ehkä Björn.

Meillä oli hyvä alku Bennyn kanssa! Tosi hyvä. Päästettiin se vapaaksi meidän kirjastoon ja annettiin sen rauhassa tutustua uuteen ympäristöön ja meihin. Se pomppi innoissaan ympäri huonetta ja kävi välillä nuuhkimassa meitä ja me paijattiin sen untuvaista turkkia. Kunnes sitten S säikäytti sen! KUKA SÄIKÄYTTÄÄ PIENEN UNTUVAISEN PALLERON? Vain täys sadisti voi tehdä niin. Siitä asti Benny the Bunny onkin sitten luimistellut sohvan alla ja sätkinyt kauhuissaan karkuun heti jos jompi kumpi meistä astuu huoneeseen ja yllättää sen jostain muualta kuin sohvan alle liiskaantuneena. Eli "kuinka saat lemmikin luottamaan itseesi?" -vinkkejä otetaan vastaan.


Bottomlinena on kuitenkin, että Benny on maailman söpöin pupu. Kuten kuvista ehkä näkyy, sillä on vähän sileää pidempi turkki ja viikset ja karvaiset tassut, joilla se sutii pitkin lautalattiaa. Hassu. Otan lisää kuvia heti, kun saadaan se pois tuolta sohvan alta...

Ai niin. Jotain muutakin oli.

Ryhdyin työnhakuun ensi vuotta varten, eli jos kuulette avoimista viestinnän alan työpaikoista, saa vinkata ja siitä olisin myös suuresti kiitollinen!

EDIT: MÄ en siis ostanut tätä ihanaa karvapalleroa, vaan S. Se jatkaa elämäänsä onnellisena eläinhullun perheen jäsenenä senkin jälkeen, kun lähden takaisin Suomeen.