Tää päivä on ollut yhtä hammastenkiristelyä. Ei nyt kovin pahasti, mutta vähän.
Multa revittiin, tai sanotaanko kauniimmin, vedettiin tänään viisaudenhammas. Ensimmäinen! Aionkin nyt kertoa tästä asiasta - hyvin yksityiskohtaisesti, luonnollisestikin.
Pelkään aika paljon hammaslääkäriä ja yleensä varaan ajan vasta kun on ihan pakko, niin nytkin. Ylös vasemmalle jo monta vuotta sitten puhjenneen viisaudenhampaan ympärillä oleva ien oli viimesen viikon ajan niin kipeä, että välillä suun avaaminenkin sattui. Aamulla soitin YTHS:n peruutuspaikkoja ja sain ajan heti kahden tunnin päähän! En siis ehtinyt panikoida tai jännittää koko operaatiota yhtään. Vastaanotolla sain heti kuulla, että se hammas pitäis poistaa, ettei se aiheuta tulehdusta poskeen, jonka jälkeen sitä olis vaikea enää esim. puuduttaa poistamista varten. Ehdin panikoida sekunnin ajan miettien, millasta tuskaa se sit aiheuttais, jonka jälkeen päätin, että hetken tuska on parempi tuska. Itse hampaan poistamisesta mulla ei oikeastaan oo mitään pahaa sanottavaa. Hammaslääkäri oli helläkätinen ja koko homma oli jo ohi, kun luulin, että se oli vasta vähän koputellut sitä hammasta. Ei sattunut, ei kuulunut epämiellyttäviä rusahteluja, ei tuntunut oikeastaan yhtään miltään. Olin niin huojentunut. Lääkäri sanoi jälkikäteen, että hammas oli kasvanut täysin vinoon.
Loppupäivän olin pullaposkinen hamsteri. Pelkäsin ihan turhaan myös puudutuksen hälvenemisen jälkeisiä kipuja, koska niitä ei ole ollut. Vähän sattui, mutta siihen auttoi yks burana ja enempää ei oo tarvinnut ottaa. Ainoo huono puoli on, että mun suu on ollut veressä koko päivän. Ihan True Blood -fiilis! En vaan enää haluais maistaa tätä makua...
Ai niin, tietääkö joku, voinko mennä tästä hampaanpoistosta huolimatta piloxing-tunnille huomenna? Mä en kestä jos en pääse sinne!! Se on mun koko viikon kohokohta...
Tänään oli erityinen päivä myös siks, että juteltiin tosi pitkältä tuntuneen ajan jälkeen taas S:n kanssa. Sen kamera tosin jumittui noin 15 sekunnin jälkeen, mutta ehdin kuitenkin nähdä sen maailman noloimmat harrypotter-rillit (ja täähän ei sitten ole selkäänpuukottamista, me ollaan keskusteltu niistä laseista hyvin paljon), joita se ei kehtaa pitää päässä kenenkään muun kuin perheensä ja mun nähden. Compliment! Juteltiin sen töistä ja kerroin sille mun hampaasta ja aloin sitten vähän kiukutella. Täysin irrationaalisista syistä, draamaa draaman vuoksi. Se kuunteli ja kommentoi rauhallisesti, ja kertoi kuinka paljon välittää musta ja kuinka paljon odottaa sitä hetkeä, että me seuraavan kerran tavataan. Parin tunnin puhelun jälkeen mulla oli entistä kurjempi fiilis, että miks pitää olla bitch kun vois olla myös mukava ja esimerkiks normaali? Mä vetoan taas mun stressiin, mutta tää saa kyllä olla viimenen kerta kun käytän sitä ylipäänsä minkään huonon käytöksen tekosyynä.
Aloin äsken katsoa Woody Allenin Hannah and Her Sistersiä ja söin huomaamatta liikaa jätskiä. Oli muka oikeutus, koska mun hammaskolo tarvii jotain kylmää voidakseen hyvin.
Multa revittiin, tai sanotaanko kauniimmin, vedettiin tänään viisaudenhammas. Ensimmäinen! Aionkin nyt kertoa tästä asiasta - hyvin yksityiskohtaisesti, luonnollisestikin.
Pelkään aika paljon hammaslääkäriä ja yleensä varaan ajan vasta kun on ihan pakko, niin nytkin. Ylös vasemmalle jo monta vuotta sitten puhjenneen viisaudenhampaan ympärillä oleva ien oli viimesen viikon ajan niin kipeä, että välillä suun avaaminenkin sattui. Aamulla soitin YTHS:n peruutuspaikkoja ja sain ajan heti kahden tunnin päähän! En siis ehtinyt panikoida tai jännittää koko operaatiota yhtään. Vastaanotolla sain heti kuulla, että se hammas pitäis poistaa, ettei se aiheuta tulehdusta poskeen, jonka jälkeen sitä olis vaikea enää esim. puuduttaa poistamista varten. Ehdin panikoida sekunnin ajan miettien, millasta tuskaa se sit aiheuttais, jonka jälkeen päätin, että hetken tuska on parempi tuska. Itse hampaan poistamisesta mulla ei oikeastaan oo mitään pahaa sanottavaa. Hammaslääkäri oli helläkätinen ja koko homma oli jo ohi, kun luulin, että se oli vasta vähän koputellut sitä hammasta. Ei sattunut, ei kuulunut epämiellyttäviä rusahteluja, ei tuntunut oikeastaan yhtään miltään. Olin niin huojentunut. Lääkäri sanoi jälkikäteen, että hammas oli kasvanut täysin vinoon.
Loppupäivän olin pullaposkinen hamsteri. Pelkäsin ihan turhaan myös puudutuksen hälvenemisen jälkeisiä kipuja, koska niitä ei ole ollut. Vähän sattui, mutta siihen auttoi yks burana ja enempää ei oo tarvinnut ottaa. Ainoo huono puoli on, että mun suu on ollut veressä koko päivän. Ihan True Blood -fiilis! En vaan enää haluais maistaa tätä makua...
Ai niin, tietääkö joku, voinko mennä tästä hampaanpoistosta huolimatta piloxing-tunnille huomenna? Mä en kestä jos en pääse sinne!! Se on mun koko viikon kohokohta...
Tänään oli erityinen päivä myös siks, että juteltiin tosi pitkältä tuntuneen ajan jälkeen taas S:n kanssa. Sen kamera tosin jumittui noin 15 sekunnin jälkeen, mutta ehdin kuitenkin nähdä sen maailman noloimmat harrypotter-rillit (ja täähän ei sitten ole selkäänpuukottamista, me ollaan keskusteltu niistä laseista hyvin paljon), joita se ei kehtaa pitää päässä kenenkään muun kuin perheensä ja mun nähden. Compliment! Juteltiin sen töistä ja kerroin sille mun hampaasta ja aloin sitten vähän kiukutella. Täysin irrationaalisista syistä, draamaa draaman vuoksi. Se kuunteli ja kommentoi rauhallisesti, ja kertoi kuinka paljon välittää musta ja kuinka paljon odottaa sitä hetkeä, että me seuraavan kerran tavataan. Parin tunnin puhelun jälkeen mulla oli entistä kurjempi fiilis, että miks pitää olla bitch kun vois olla myös mukava ja esimerkiks normaali? Mä vetoan taas mun stressiin, mutta tää saa kyllä olla viimenen kerta kun käytän sitä ylipäänsä minkään huonon käytöksen tekosyynä.
Aloin äsken katsoa Woody Allenin Hannah and Her Sistersiä ja söin huomaamatta liikaa jätskiä. Oli muka oikeutus, koska mun hammaskolo tarvii jotain kylmää voidakseen hyvin.
nyt kun olen vähän lukenut näitä sun tekstejä, niin halusin vaan kertoa, että työkaverini on jo 7 vuoden ajan ollut long distance-suhteessa miehen kanssa, joka asuu jenkeissä. alku oli kuulemma tosi haastava, mut hyvin ovat kuitenkin saaneet sen toimimaan, ja nyt ovat menossa naimisiin! eli hang in there (ei ehkä ihan seitsemää vuotta tarvi odottaa...), kyl asiat jotenkin järjestyy jos on järjestyäkseen. eräs toinen hyvä suomalainen ystäväni tapasi miehen costa ricassa ja elää nykyään onnellista perhe-elämää siellä. hieno juttu, että oot lähdössä brasiliaan!
VastaaPoistaKiitti tsempistä, Catta! Uskon, että on ihmisiä joille tietyt järjestelyt sopii paremmin kuin toisille. Itse kaipaan sen verran fyysistä läheisyyttä ja tietty kaikenmaailman asioiden jakamista, että kaukana oleminen ei todellakaan ole mun juttu. Kivaa on, että joillekin se toimii ja että siitä kaukosuhteesta päästään siirtymään ihan oikeaan lähisuhteeseenkin! :)
VastaaPoista