Happy happy Valentine's Day!

Is cinema greater than love?

"We're not too easy on each other, but we treat each other with great gentleness and tenderness. We're a bit fearful of each other but not too much." -Francois Truffaut suhteestaan Jeanne Moreaun kanssa. 

C'est La Vie

Taas tänään uutisista sai lukea, miten surullisesti ihmiselämä voi päättyä (jimmorrisonmaisesti kylpyammeeseen). En ole koskaan oikein perustanut Whitney Houstonista, mielestäni Bodyguard on elokuva jonka olisi ihan hyvin voinut jättää tekemättä, ja I Will Always Love Youkin niin sata kertaa parempi alkuperäisenä, Dolly Partonin esittämänä. Mutta ilahdun aina, kun törmään 80-luvulta peräisin olevaan videoon, jossa Whitney kohtaa elähtäneen ja viinanhuuruisen Serge Gainsbourgin ranskalaisessa talk showssa. Ai mahtava ja samalla niin inhottava Serge.

Rest in peace, Whitney.

Good happy morning

Niin pitkä aika viimeisestä blogikirjoituksesta. Parannan tapani, lupaan! Ihanan lauantaiaamun ainoa mahdollinen postaus voi olla aamiaispizza, jonka valmistin mukaillen tätä Smitten Kitchenin reseptiä.

 

Cause I am a material girl...

Mun Maringásta lähtevät tekstit tuntuu pyörivän kahden aiheen ympärillä: perhekriisit ja sää. Näistä olisi kerrottavaa taas, mutta kerron lyhyesti. Perhekriisi lieventyi kunnes viikko sitten kärjistyi taas, ja nyt pahemmin kuin aiemmin. Olin vihainen ja ahdistunut, kunnes kuulin että mun paappa Suomessa kärsii sydänvaivoista ja on tällä hetkellä huonossa kunnossa sairaalassa. Tiedosta tuli niin huono olo, että oli pakko tehdä jotain. Niinpä ehdotin asianosaisille täällä, että jokainen meistä yrittäisi olla huomaavaisempi ja ystävällisempi toisiamme kohtaan, koska itse ainakaan en näe yhtäkään oikeaa syytä miksi ei. Rauha on taas maassa, toivottavasti se jatkuu ainiaan. Säästä puolestaan voin mainita sen verran, että nyt on kylmempi kuin ikinä! Aamulla mittarissa oli +3 C ja tällä hetkellä (klo 13) se näyttää +7 C. Eilen oli kymmenen astetta, toivottavasti lämpötila ei enää laske yhtään.

Tänne tullessani en varsinaisesti osannut varautua brasilialaiseen talveen. Niinpä otin mukaan vain pikkukenkiä, ballerinat ja toiset matalat, avokärkiset kengät sekä kahdet korkkarit. Kun kylmä alkoi oikeasti vaivata, puhuin siitä äidin kanssa puhelimessa, ja äiti sanoi lähettävänsä mulle pikapostissa talvikengät. Pyysin laittamaan mukaan myös yhdet käyttämättömät farkut ja pitkähihaisen paidan, sekä Vii Voanista ostettuja massaman curry -tahnoja (täältä ei löydy mausteita aasialaiseen kokkailuun, paitsi japanilaisen ruoan valmistukseen). Viikko meidän keskustelun jälkeen ovipuhelin soi ja S vastasi. Pian se tuli mun luokse ja sanoi, että portilla olisi mulle lähetys - joka maksaa 937 realia eli noin 450 euroa. Mentiin alas ihmettelemään tilannetta, ja siinähän ne oli, nätissä Postin oranssissa paketissa: rakkaan Annikan kirpparilta löytämät talvisaappaat, Topshopista haalitut mustat farkut ja lämmikepaita. S kävi lyhyen keskustelun kuriirin kanssa, josta ymmärsin että mitään ei ollut tehtävissä. Syynä oli, että isä, joka paketin lopulta lähetti, oli maininnut sisällön arvoksi 500 euroa. VIISISATAA EUROA! Kun todellinen arvo lienee noin 50 euroa. Sao Paulossa paketti jäi näin ollen tulliin, jossa siihen lätkäistiin mukavat verotarrat päälle ja lähetettiin edelleen kohti Maringáa. Kylmä totuus kuulemma oli, että joko maksaisin 450 euroa ja saisin tavarani, maksaisin 450 euroa, lähetyksen takaisin Suomeen ja mahdolliset verot Suomessa, tai paketti TUHOTTAISIIN, how dramatic. En siis tule näkemään tavaroitani enää koskaan, heippa. Kaiken perheriidan aiheuttaman totaalisen väsymyksen keskellä en edes jaksanut soittaa mun isälle valittaakseni siitä, miksi sen piti merkitä tähtitieteellinen summa paketin sisällön hinnaks. Soitin sen sijaan äidille ja kerroin tilanteen. Äiti ei ollut ollenkaan huolissaan siitä, että menettäisin rakkaan materiani, vaan kehotti olemaan onnellinen ja tyytyväinen, olihan se vain tavaraa ja olemmehan me kaikki terveitä ja meillä on asiat muutenkin hyvin.

Huoh. Paketin kohtalossa jäi kuitenkin mietityttämään, miksi siihen ylipäänsä lisättiin niin suuri vero? Koska enhän ollut ostanut mitään, vaan lähetys sisälsi vain mun omia vaatteita. Tämä jäänee mysteeriksi. Ehkä parhaillaan joku paketintuhoamiskone jauhaa mun kauniita talvisaappaita...

Benny the bunny...or the pony?

Rakkaasta pörröeläimestäni Bennystä oli kasvanut Suomessa oloni aikana jättiläispupu, jota ei oikeastaan meinaa edes tunnistaa pupuksi. Benny on asustellut S:n isoäidin luona siitä lähtien, kun S oli helmikuussa Suomessa neljä viikkoa ja antoi pupun hoitoon. Nykyisin Benny on niin iloinen ja onnellinen pihapupu, etten yksinkertaisesti voi ottaa sitä enää meille kerrostaloasuntoon. Ikävöin mun pupulasta joka päivä, ja harmittaa, että se on näiden kuukausien aikana villiintynyt eikä tule enää omasta tahdostaan lähelle ihmisiä. Mutta sen on  parempi pomppia vapaana ja syödä pihamaalta tainnoksiin kaikki mummun kasvattamat kasvit kuin olla täällä vankina, mun rutisteltavana.

Viime viikonloppuna kävin kuvaamassa Bennyä. Se näyttää vähän pieneltä ponilta, tai chinchillalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ripsipidennys, manikyyri, turhamaisuuksien rovio jne.

Kerroinkin viimeksi täällä Maringássa ollessani brasilialaisten pakkomielteisestä itsensä puunaamisesta ja kauneushoitoloiden, hammasklinikoiden, plastiikkakirurgien, personal trainer -paikkojen jne. sumasta, joka tässä kaupungissa vallitsee. Itse en ole vielä palannut täällä kuntosalille, vaan keskittynyt lähinnä syömiseen ja laiskotteluun. Kävin kuitenkin jo ensimmäistä kertaa kauneushoitolassa, sehän kuuluu asiaan.

Ennen lähtöäni kävin Suomessa ekaa kertaa laitattamassa ripsipidennyksen. Kyseltyäni ihmisiltä kadulla, hississä, salilla, bussipysäkillä ja vähän kaikkialla, missä he ovat saaneet hienot räpsyttimensä, päätin ottaa riskin ja ostin Citydealin kautta halvan pidennyksen kalliolaisessa kampaamossa. Parin tunnin ripsioperaation jälkeen olin onnellisempi kuin mistään asiasta vähään aikaan (luulen, että koukutuin myös pidennyksiini niin, että palaan paikkaan heti Suomeen tultuani). Ripsistä tuli käytännössä täydelliset, enkä voinut tehdä koko päivän aikana muuta kuin peilailla itseäni jokaiselta heijastavalta pinnalta. Ripset laitettiin myös niin hyvin, että niistä oli nyt kuukaudenkin jälkeen jäljellä vielä kaksi kolmasosaa. Päätin silti käydä fiksauttamassa ne samassa paikassa, jossa kävin viimeksi manikyyrissä (mulle laitettiin siellä viime syksynä myös huono ripsipidennys, tipahtivat 1,5 viikossa).

En oikein tiedä miten ne pidennyksensä siellä tekevät, liimaavatko karvat ripsien sijasta silmäluomen ihoon, vai MIKSI ne heti alusta saakka harittavat ja näyttävät todella huonosti tehdyiltä. Lisäksi nykyräpsyttimet ovat huomattavasti pidemmät kuin Helsingissä laitetut, joten kaikkialle sojottavina näyttävät todella typerältä. Tämän tietysti huomaa vain läheltä katsottaessa, ja hintakin korjaukselle oli vain 25 euroa, joten käyn siellä varmaan jatkossakin. Huoh turhamaisuus. Ripsien lisäksi kävin manikyyrissä, joka ekaa kertaa sattui, koska mun kynsinauhat oli tässä muutaman kuukauden aikana kasvaneet epäluonnollisen paksuiksi. Pieni japanilainen tyttö leikkasi kynsinauhasaksilla lisäksi kahdesti mua sormeen, mutta lopputuloksesta tuli silti upea (vaikkakin S:n mielestä väärän värinen, sillä se olisi toivonut mieluummin vesimeloonia muistuttavaa kaksiväristä lakkausta). 

Yksi brasilialaisten kauneudenhoitovimman ilmenemismuoto on maaninen hiusten puunaaminen. Tästä kielii muun muassa se, että kaikkein tavallisimmistakin päivittäismarketeista löytyy hyllyittäin hiustenhoitotuotteita. Lisäksi kaupungilla on pieniä, apteekkia muistuttavia putiikkeja, joista löytyy lähes pelkkiä hiustenhoitotuotteita. Paikalliset ilmeisesti hamstraavat kaikenlaisia ihmevoiteita ja -litkuja, ainakin valikoimasta, pakkausten koosta (löytyy mm. kilon hiusvoidepurkkeja) ja naisten upeista hulmuhiuksista päätellen. Iso osa on sellaisia tuotteita, joita ei suomalaisista marketeista löydy, minkä vuoksi aion tuoda tällä kertaa kavereille näitä erikoisia tuliaisia. Ulkomaiset merkit täällä maksaa muuten aivan järjettömän paljon, esimerkiksi iso pullo Osis+ -hiuslakkaa oli liikkeessä noin 80 euroa.