Life has no meaning the moment you lose the illusion of being eternal

En oo kirjoittanut mitään vähään aikaan. Lupaan tehdä sen pian. Piti kirjoittaa Flowsta, mutta sitten mulla on ollut kaikkea muuta, enkä oo ehtinyt istahtaa tietokoneen ääreen kirjoittamaan. Eilen Teemalta tuli Fassbinderin elokuva Martha, jonka halusin katsoa uudestaan. Se on häiriintynyt tarina häiriintyneistä ihmisistä. Tajusin, miten helppo ihmisen on ajaa toinen ihminen täysin raiteiltaan. Mäkin oon kokenut sen, mutta se on vähän liian henkilökohtainen asia puitavaksi tässä.

Anyway, kaikkien kannattaa katsoa Martha, vaikka sitten ymmärtääkseen olla parempi niille, jotka on lähellä ja jotka on tärkeitä. Kirjoitan ehkä myöhemmin vielä lisää Marthan herättämistä ajatuksista ja tunteista. Mutta jos joku koskaan lukee tätä, ja on jotain mieltä elokuvasta, olis kiva kuulla!

Toisenlaisia tunteita on yks päivä bongaamani valokuvaajan Gemma Boothin kuvissa. Itse asiassa oon löytänyt lähiaikoina mielettömiä uusia valokuvaajia. Postailen niiden kuvia lisää lähitulevaisuudessa. Nää Boothin kuvat oli mun mielestä ensinäkemältä ihania! Tuttu, tärkeä ja hauras elementti luonto sekoittuu outoon...kuten esimerkiksi kuva, jossa laama ja tyttö katsovat toisiaan silmästä silmään on tunnelmaltaan vangitseva!

Photography by Gemma Booth

Every time you see a beautiful woman, just remember: somebody got tired of her

Flowing.... (voi v* miten näppärä otsikko)

Tänään alkaa taas Flow-festarit, jotka on jollain tasolla mun kesän kohokohta. Tietty kesään on mahtunut ihan mahtavia juttuja tähänkin mennessä, mutta mä oon kuitenkin fiilistellyt Flowta jo monta kuukautta, vakuutellut epäröiville ihmisille, että kaikkien pitäis ehdottomasti ostaa lippu sinne jne. Ja nyt se sitten olis!

Mulla on taustalla monen päivän unettomat yöt. Ei hyvä pohja kolmen päivän heavy setille. Lisäks lauantaina aamupäivällä on mummun hautajaiset... Ei hyvä tämän illan juhlimista ajatellen, tai toisinpäin ehkä sittenkin. Heräsin tänään aamulla ennen kellonsoittoa KUUDELTA ja aloin heti panikoida, mitä pukisin illalla. Inhoan vaatekriisejä, ahdistun niistä. Puolentoista tunnin kriiseilyn lopputuloksena vedin päälle vanhan ja tylsän trikoomekon ja lähdin töihin tukka sekaisin ja ilman meikkiä. Otin kyllä meikkipussin mukaan, että ehkä mä sitten töiden jälkeen...

Päänvaivaa aiheuttaa sekin, että tänä viikoloppuna hyviä bändejä on niin käsittämätön määrä, etten tajua, miten muka ehdin käydä kuuntelemassa kaikkia mitä haluaisin. Ja sen lisäks siellä on varmaan paikalla kaikki ihmiset, jotka tunnen/tiedän Helsingistä ja vähän muiltakin paikkakunnilta. Miten sen kaiken lavojen välillä juoksentelun ohessa ehtii samalla myös sosialisoida ihmisten kanssa? Huoh.

Yhteenvetona tästä kaikesta totean, että todennäköisesti vietän (tänäkin vuonna) kolme päivää tutulla ja turvallisella anniskelualueella, saatan kuulla paria bändiä ja vaatekriisikin unohtuu kun viides tuoppi (ensimmäiset neljä nautitaan juurikin tästä syystä mahd. nopeasti) on kädessä.

Hauskaa Flowta kaikille!

PS tässä vielä teemaan sopiva kuva, bongasin Siskolta. Ja koska tekstit ei näy, alla vielä linkki alkuperäiseen kuvaan.



http://guestofaguest.com/wp-content/uploads/2009/12/hipster1.jpg

Elettra, Elettra

Jos äiti on Isabella Rossellini, isoäiti Ingrid Bergman ja isoisä Roberto Rossellini, kuinka pieleen asiat voi enää siinä vaiheessa mennä? Paitsi että Elettra Rossellinin perhesuhteet on paperilla melko vaikuttavat ja senkin takia varmaan mahdollisuuksia ihan mihin tahansa aukeaa ihan itsestään, ei ehkä noilla ulkoisilla avuillakaan tarvii istua kotona odottamassa, että joku kiinnostuis. Varmaan ihan tosi tylsää olla Elettra.

♥ ♥ ♥

Kuva: Harper's Bazaar July/August 2010.

I need computers to sing this song

Näin tän videon ekaa kertaa joskus vajaa vuosi sitten. Tykkäsin siitä tosi paljon. Video on kokoelma tiputtamia Googlen ehdotuksia, aasta zetaan. Tästä tulee ensimmäisenä mieleen, että konehan on oikeastaan vaan ihmisen syöttämää informaatiofeediä, eikä sen yliluonnollisempi väline kuin vaikka kirjoituskone - kaikki perustuu tässä tapauksessa vaan automaatioon...ja siihen, mitä itse tuottaa. User = producer (laimea toteamus).

Mietin, onko tää video mun mielestä tehokkaampi ilman ääntä vai tarvisko se ehkä jonkinlaisen taustaäänen. Ei musiikkia. Ehkä jotain noisea? Sinänsähän videon title sopii sisältöön aivan täydellisesti.

Suggestions?

I need computers to sing this song from NEOCRONICA.ORG on Vimeo.

Tekijä: Sérgio Tavares (neocronica.org, capricornia.com.br)

For what good is love, without loving you?

Kuuntelin Scott Walkerin Scott 3 -levyä... Suosittelen. Kaikille. Tiedän että tän biisin on esittäneet mm. Dusty Springfield ja Frank Sinatra, mutta mun suosikkiversio on Scottin.

If you go away
On this summer day
Then you might as well
Take the sun away
All the birds that flew
In the summer sky
When our love was new
And our hearts were high
And the day was young
And the night was long
And the moon stood still
For the night bird's song

If you go away

But if you stay
I'll make you a day
Like no day has been
Or will be again
We'll sail the sun
We'll ride on the rain
And talk to the trees
And worship the wind

Then if you go
I'll understand
Leave me just enough love
To fill up my hand

If you go away
As I know you will
You must tell the world
To stop turning, turning
'til you return again
If you ever do
For what good is love
Without loving you?
Can I tell you now
As you turn to go
I'll be dying slowly
'til the next hello

But if you stay
I'll make you a night
Like no night has been
Or will be again
I'll sail on your smile
I'll glide on your touch
I'll talk to your eyes
That I love so much

But if you go
I won't cry
Though the good is gone
From the word goodbye

If you go away
As I know you must
There'll be nothing left
In this world to trust
Just an empty room
Full of empty space
Like the empty look
I see on your face
And I'd have been the shadow
Of your shadow
If it might have kept me
By your side

Some things just stick in your mind...

Tää on jostain syystä yksi kauneimmista levynkansista, mitä oon nähnyt. Tai ainakin niistä, mitä nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Se on niin eleetön ja silti sanoo paljon, vaikkei sanokaan juuri mitään. Ei mitään hienostelua tai viileysyrittelyä. Se on vaan kaunis. Lisäks Vashti näyttää siinä yhdeltä tutulta tytöltä, joka on kaunis. Se ei oikeasti ole edes mikään tuttu, koska se ei tiedä kuka mä olen, vaikka mä tiedän kuka se on. Haluaisin vaan jostain syystä tuntea sen.

Buffalo '66

Katsoin Vincent Gallon Buffalo '66:n joskus 6-7 vuotta sitten. Se tuli yhtäkkiä jostain mieleen. Muistan, että se teki muhun silloin suuren vaikutuksen. Muistan, että se oli huumorin mustaama...itse asiassa aika traaginen, tai tragikoominen, Vincent Gallon näyttelemän antisankarityypin takia lähinnä. Ja sitten oli tietty Christina Ricci, joka oli elokuvassa kaikessa hiljaisuudessaan herkkä hahmo. Harmittaa, että mulla on niin huono muisti, etten muista tarkkoja yksityiskohtia juonesta. Mutta se on toisaalta hyvä syy katsoa Buffalo '66 uudestaan!

Jos joku on nähnyt Gallon vähän tuoreemman ohjauksen Brown Bunny, niin vois kertoa, kannattaako se katsoa?

Gainsbourg (Vie Héroïque) - Serge on silver screen!

Tänään Olli kertoi, että Serge Gainsbourgista on tehty elokuva. Siis mitä?? Miten mä olen voinut olla tietämätön tästä?

Tämä sarjakuvataiteilija Joann Sfarin debyyttielokuva on siis ilmeisesti tullut ensi-iltaan Ranskassa jo alkuvuodesta ja näyttää mielettömältä. Luin, että levitysoikeudet omistava FS Film suunnittelee elokuvan Suomen ensi-iltaa syksylle. Toivottavasti näin myös tapahtuu!

Brasil, aqui vou eu!

Eilen kirjoittaessani niistä uusista farkuista, "unohdin" kertoa jotain tosi olennaista. Eli siis asia tuli mieleen siitä, että niiden farkkujen ostamisen jälkeen mun ostoslistalla ei oikeastaan ole just nyt mitään "pakko saada" -asioita.

Paitsi kesävaatteet.

Mä nimittäin lähden käymään Brasiliaan!

Syyskuussa, todennäköisesti syyskuun viimeisellä viikolla. Mua alkaa jännittää ja naurattaa nytkin, kun kirjotan tätä! Musta tuntuu, että kaikki hankaluudet johtuu just siitä kommunikoimattomuudesta, josta kirjoitinkin aiemmin. Sunnuntaina me sitten puhuttiin. Melkein neljä tuntia Skypessä. Ja kun asioista alkaa puhua, alkaa myös tajuta, miten vaikeita ne oikeastaan onkaan. Enkä tarkoita tällä mitään dramaattista, vaan sitä, että on helppoa olla hattarapäinen romantikko (kuten eräskin mua kutsui), joka uskoo tunteiden kaikkivoipuuteen, mutta kun asutaan toisilla puolilla maapalloa ja molemmilla on elämässä omat velvollisuutensa hoidettavana, niin happily ever after mutkistuukin hiukan.

Kaikki alkoi siis siitä, kun sanoin S:lle, että meidän pitäis varmaan keskustella, mitä tulee tapahtumaan seuraavien kuukausien aikana ja että millaisia asioita me halutaan ja toivotaan tulevaisuudelta, ja mitä ollaan valmiita tekemään sen eteen. Tultiin siihen tulokseen, että mä menen sinne syksyllä, katsotaan miltä tuntuu, ja sen jälkeen päätetään, mitä seuraavaksi. Se, mikä oli kaikkein parasta siinä sunnuntain keskustelussa oli, että S ei kertaakaan epäröinyt tai epäillyt tai vaiheillut tai muuta vammasta, mitä tää on nyt ollu aina oikeastaan.

Ainoa asia, joka mua ihan vähän mietityttää on, kuinka se antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa itseensä ja päätöksiinsä. Siis lähinnä oman perheensä, etenkin isänsä. Että jos se sanoo, että "älä tee sitä, ei siinä oo järkeä, sun pitää nyt luoda uraa ja keskittyä ihan muihin asioihin", niin sillä saattaa olla yllättävän suuri vaikutus S:n toimintaan. Sanoin, että jos jollain on varaa tulla kritisoimaan meidän ratkaisuja, niin antakoon mielestään paremman vaihtoehdon. Hyviä neuvoja otetaan nimittäin todella mielellään vastaan! Mä en halua ostaa helvetin kallista lentolippua kuullakseni seuraavana päivänä, että ei tarttekaan tulla tänne.

Tää oli tosi iso päätös, vaikka sitä onkin ajatuksen tasolla mietitty jo vähän. Se tarkoittaa sitä, että mun valmistuminen lykkääntyy taas.

Mä oon just nyt onnellinen. Kaikki vaikeudet ei varmasti ole tän päätöksen myötä historiaa, mutta ainakin me saadaan nyt vihdoin mahdollisuus katsoa mitä tapahtuu.

Boyfriend jeans

Ostin viime viikolla kauan himoitsemani poikaystäväfarkut. Ihme nimi, miksei ne voi olla vaan esim. löysät farkut? Huomasin TAAS olevani täysin jälkijunassa mitä tulee "kaiken maailman trendihumputuksiin". Kesällä 2013 pukeudun todennäköisesti pitsireunaisiin pyöräilyshortseihin. Mutta, pyöräilyshortsit odottakoon. Huomasin tosiaan, että Victoria ja Katiehan on hiihdelleet boyfriend jeanseissaan pitkin L.A.:n katuja jo kesällä 2008...

Näihin farkkuihin liittyy myös tavallaan kriisi. Koska en ole aivan varma, minkä kokoiset ts. kuinka isot niiden oikeasti kuuluisi olla? Normaalisti käytän vaatekokoa 36/38, riippuen vaatteesta. Kokeilin siis ensimmäisenä koon 36 farkkuja, jotka hulahti pois mun päältä. Siis olivat vyötäröstä niin isot, että pystyin paitsi vetämään ne jalkaan helposti avaamatta nappeja, myös ikävä kyllä riisumaan ne ilman omaa tahtoani. Ainut mahdollisuus olis siis ollut kuroa ne tiukalle vyöllä (jota ei sattunut olemaan sovituskopissa mukana). Kokeilin lopulta aivan paniikissa koon 34 (!!!!) farkkuja, jotka MUN MIELESTÄ istui hyvin ja pysyi kaiken lisäksi jalassa ollen silti suht väljät. Mutta mä oon käyttänyt koon 34 vaatteita viimeks kymmenen vuotta sitten! En mä oikeasti ole niin pieni... Ja nyt mietin tälläkin hetkellä näissä housuissa istuessani, että onko nää sittenkin liian pienet, ja pitäiskö mun kuitenkin mieluummin näyttää yli-ikäiseltä lökäpökältä niissä isommissa?

Nojoo. Päätin lopettaa asian pohtimisen ja irrotin farkuista laput eilen. Etten vaan voi mennä vaihtamaan niitä, koska sit jäisin taas arpomaan sitä kokoa...