20. elokuuta 2010

Life has no meaning the moment you lose the illusion of being eternal

En oo kirjoittanut mitään vähään aikaan. Lupaan tehdä sen pian. Piti kirjoittaa Flowsta, mutta sitten mulla on ollut kaikkea muuta, enkä oo ehtinyt istahtaa tietokoneen ääreen kirjoittamaan. Eilen Teemalta tuli Fassbinderin elokuva Martha, jonka halusin katsoa uudestaan. Se on häiriintynyt tarina häiriintyneistä ihmisistä. Tajusin, miten helppo ihmisen on ajaa toinen ihminen täysin raiteiltaan. Mäkin oon kokenut sen, mutta se on vähän liian henkilökohtainen asia puitavaksi tässä.

Anyway, kaikkien kannattaa katsoa Martha, vaikka sitten ymmärtääkseen olla parempi niille, jotka on lähellä ja jotka on tärkeitä. Kirjoitan ehkä myöhemmin vielä lisää Marthan herättämistä ajatuksista ja tunteista. Mutta jos joku koskaan lukee tätä, ja on jotain mieltä elokuvasta, olis kiva kuulla!

Toisenlaisia tunteita on yks päivä bongaamani valokuvaajan Gemma Boothin kuvissa. Itse asiassa oon löytänyt lähiaikoina mielettömiä uusia valokuvaajia. Postailen niiden kuvia lisää lähitulevaisuudessa. Nää Boothin kuvat oli mun mielestä ensinäkemältä ihania! Tuttu, tärkeä ja hauras elementti luonto sekoittuu outoon...kuten esimerkiksi kuva, jossa laama ja tyttö katsovat toisiaan silmästä silmään on tunnelmaltaan vangitseva!






Photography by Gemma Booth

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti