Viime viikot on olleet niin vaikeita mulle ja S:lle, mutta viime päivät on olleet vaikeampia kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Meidän riidat sen sukulaisista on kärjistyneet niin pahoiksi, että koko sen perhe on nyt sotkettu mukaan kuvioon. Olen saanut lopulta vastaanottaa kaikenlaisia vähätteleviä, painostavia ja syytteleviä sähköposteja. Musta tuntuu, että jos joudun ottamaan vastaan vielä yhdenkin osuman, en enää jaksa. Flippaan. En edes tiedä pitäiskö mun taistella omien periaatteiden ja tunteideni puolesta, vai pitäisikö vaan antaa periksi ja miettiä, ettei muiden mielipiteillä lopulta ole mitään merkitystä. Vaikka sitten S:n perheenjäsenten. Tuntuu, että ihan pian olen siinä pisteessä etten voi edes enää välittää, koska muuten musta ei ole mitään jäljellä.
Koko päivä meni sumussa...koska lähes koko yö meni valvoessa, kuten kaikki muutkin yöt pääsiäisen aikana. Nyt kuuntelen tätä S:n lähettämää biisiä, hengitän syvään, valan itseeni uskoa, että meidän rakkaus kestää kyllä tämän ja toivon, että jonain aamuna (pian) herään ja huomaan, että kaikki on taas hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti