25. huhtikuuta 2011

In the end we had the pieces of the puzzle, but no matter how we put them together, gaps remained, oddly shaped emptinesses mapped by what surrounded them, like countries we couldn't name.

Kuuntelin aamulla Au Revoir Simonea, ja kuuntelen yhä. Muistan kun näin ne joskus vuosia sitten  Tavastialla livenä. Jotenkin niistä huokui joku tosielämän Virgin Suicides. Virgin Suicides (jonka suomenkielinen nimi on muuten Kauniina kuolleet ?!) on yksi 90-luvun parhaista elokuvista...ehkä paras, en osaa päättää. Ja tänään Au Revoir Simonen We Are Here sai mut itkemään.

 
 
 
 

Tunnisteet: , ,

2 kommenttia:

  1. Catta25. huhtikuuta 2011 klo 17.43

    ah, ehkä ihanimpia leffoja. taisin ihastua soundtrackiin ennen itse leffan nähtyä.
    katsoin eilen "somewhere":n ja vaikka sekin oli kaunis, niin totesin ettei se mikään virgin suicides kuitenkaan ollut...

    VastaaPoista
  2. NOORA26. huhtikuuta 2011 klo 22.36

    Totta, Airin soundtrack on aivan ihana ja Playground Love oli joskus ihan lempibiisejä. Somewhere ei mielestäni yllä lähellekään Virgin Suicidesia, Lost in Translationia tai edes Marie Antoinettea, vaikka ei se huono ollutkaan.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)