16. maaliskuuta 2011

You and I are such similar creatures Vivian. We both screw people for money

Pretty Woman on varmaan jokaisen 90-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläneen lempielokuvista! Tai vaikkei lempi, niin ainakin leffa jota ei ole vaan mitenkään voinut välttyä näkemästä (yleensä vieläpä useaan kertaan). Se tuli pari viikkoa sitten telkkarista, silloin S oli vielä täällä ja katsottiin se yhdessä. Viime kerrasta olikin aikaa! 

Julia Robertsin asut Pretty Womanissa on tietysti klassikoita! Päätettiinkin S:n kanssa äänestää parhaasta puvusta ja oli muuten vaikeaa. Mä muistan, että lapsena mun suosikkiasu oli se hutsupuku, joka Julialla on päällä ekassa kohtauksessa kun se pokaa kadulta Richard Geren! Siis SE. Totta tää on. Pitää oikein googlata se asu, huh.


 Nyt mun mielestä ehdottomasti hienoin oli valkoinen kävelypuku vai mikäköhän olis oikea sana tituleeraamaan sitä puhvihihaista mekkoa? Kävelypuvusta tuli mieleen, että olen tosi ihastunut vanhahtaviin suomen kielen vaatekappaleita kuvaaviin sanoihin, kuten pusero tai ulsteri tai kävelypuku. Tai kävelykengät. Nykyisin kieltä turhaan yksinkertaistetaan, jonka seurauksena kaikesta tulee vaan paitoja ja takkeja ja kenkiä. Mutta valitsisin siis tämän parhaaksi Pretty Woman -asuksi.


S:n mielestä aivan ehdoton ykkönen oli Julian poolopelissä käyttämä ruskea-valkopilkullinen leninki (muuten ihana sana myös!). Se kertoi jo pienempänä ihailleensa sitä ja asukokonaisuutta hattuineen, vöineen ja käsilaukkuineen. Se on kyllä kieltämättä classy, ja mulla tuli heti mieleen, löytyisiköhän jotain vastaavaa nettikaupoista. Löysin kaksi, Asokselta ja Topshopista. Harmi, että Asoksen mekko oli hieman liian arkinen versio verrattuna siihen mitä haluaisin, ja Topshopista taas oli koot loppuneet. 



Ai niin, tänään tapahtunutta: 

Aamulla bussissa istui sekopää, jonka viereen tietysti minä menin istumaan. Lähdin siitä kyllä aika nopeasti, kun se nainen (keski-ikäinen, hyvin pukeutunut) alkoi huutaa ja kiroilla hulluna. Sitä jatkui koko loppumatkan, jonka aikana se ehti mm. kertoa perheensä tarinan ja haukkua kaikki bussissa olevat. Poistuessaan se vielä huusi "Valtio, tai siis kaikki te huorat, maksatte mun pikavipit. Sitä saa mitä tilaa."

Töiden jälkeen menin spinningiin (se oli vaan 45min, tylsä, mutta 90-luvun musateemalla, olikin ollut ikävä 2Unlimitedia) ja sieltä S-Markettiin. Ostin Mignon-munan joka maksoi 1,60 euroa! Ja se on ihan onnettoman pieni nykyisin. Oli pakko ostaa kaksi ja söin ne hyvällä ruokahalulla ja huonolla omatunnolla.

Rautatieasemalla, penkkien luona Forexin edessä makasi mies, kun kävelin siitä ratikalle. Vieressä seisoi kädet hartaasti ristissä reisien edessä vartijoita. Mietin, että olikohan se mies kuollut. Yritin nimittäin pitkään katsoa, hengittääkö se, mutta en ainakaan huomannut mitään liikettä sen kaulalla, rinnalla tai vatsalla, vaikka kuinka yritin. Lähdin sitten kotiin, enkä jäänyt seuraamaan, mutta asia jäi häiritsemään. En kyllä löytänyt nettilehdistä, että kukaan olis kuollut asemalle, ehkä se oli sittenkin vaan sammunut.

4 kommenttia:

  1. On se kyllä saatana kun ihan keskiluokkaisen näköiset ihmiset voi olla hulluja. Voiko tässä enää mihinkään luottaa?

    VastaaPoista
  2. Olli, sinä käytit tuota sanaa, mun sana oli KESKI-IKÄINEN :)

    VastaaPoista
  3. Niin, käytit kiertoilmausta "hyvin pukeutunut". Tarkoitit, että ei näyttänyt köyhältä, eli oli siis keskiluokkainen.

    VastaaPoista
  4. Ei näyttänyt siltä, että kaikki raha menee kurkusta alas. Sellaiset ne kuitenkin yleensä tuolla julkisissa kulkuvälineissä möykkää, ainakin omaan kokemukseeni perustuen.

    VastaaPoista