17. marraskuuta 2010

Completely lost in translation

Mulla on tänään portugalin kurssilla presentaatio! Aiheena Suomi. Toisin sanoen on ihan sama mitä sanon, kun lähdetään siitä, että 20 prosenttia kurssilaisista todennäköisesti tietää, missä koko paikka sijaitsee. Ajattelin sitten kertoa vaikkapa suomalaisesta depressiivisestä mielenlaadusta, ikiroudasta ja alkoholismista. Ja Kaurismäestä. Tärkeimpänä ehkä kuitenkin se, että pystyisin viemään 10 minuutin esityksen läpi portugaliksi.

Mulla on viime aikoina ollut huono fiilis siitä, että en oo oppinut täällä kieltä kuten toivoin. En voi siitä syyttää pelkästään huonoa kielikurssia vaan pääasiassa itseäni. Se kuitenkin harmittaa, etten löytänyt täältä hyvää kielikurssia, kuten se, jonka kävin Suomessa. Oon siis päntännyt itsenäisesti, puhunut kaikki osaamani asiat tuhanteen kertaan kaikkien tapaamieni ihmisten kanssa, mutta en vaan sisäistä uusia asioita. Yritän ja yritän, luen ja pänttään, mutta en silti ymmärrä mitään, mitä nää ihmiset puhuu. Ainoastaan S:n ja sen perheen puhetta (kun se on suunnattu suoraan mulle) ymmärrän jonkin verran, koska ne tietää puhua riittävän hitaasti. Mitä tulee puhumiseen, osaan toimia helpoissa arkielämän tilanteissa, mutta siitä, että itse osaa puhua, ei oo juurikaan hyötyä jos ei ymmärrä mitä toinen ihminen vastaa. Sen sijaan että toistelen "desculpe, mas não falo português" mun pitää alkaa sanoa "desculpe, não entendo português".

Tänään meillä käy siivooja, luksusta. Söin parvekkeella mangoa aamupalaksi (luksusta) ja mietin, että mulla on enää kuukausi jäljellä Brasiliassa. Enää tai vielä, miten sen ottaa. Mutta vaikka mulla onkin ikävä mun kummipoikaa Viliä ja haluaisin jo paijata sen pullaista vauvaihoa, niin en silti haluais lähteä täältä. Kunpa mulla oliskin mahdollisuus työllistyä täällä alalla, jolla haluaisin, mutta se ei vaan Maringán kokoisessa kaupungissa onnistu. Ehkä, jos puhuisin tosi sujuvasti portugalia... Ei auta kuin tehdä nyt alkuun hyvin se esitelmä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti