Oon ollut Maringássa nyt viikon. Tänä aikana oon käynyt läpi varmaan koko olemassaolevan tunneskaalan. Tänään on hyvä päivä, aurinko paistaa ja on ihanan lämmin (paitsi sisällä)! Täällä on tänään pyhäpäivä, joten kaikki paikat on kiinni. Yllättäen S on kuitenkin töissä jossain muotikatalogin kuvauksissa, jonka se taittaa. Oon siis yksin koko päivän ja illan, ellen innostu käymään siellä kuvauksissa. Ja se on itse asiassa kivaa, koska kerrankin mä saan käyttää nettiä silloin kuin haluan! Täällä ei siis vielä oo langatonta modeemia, joten koska S tekee töitä 10h päivässä, on se etuoikeutettu käyttämään meidän ainutta nettipiuhaa. Törkeetä, sen jutut on muka tärkeempiä kuin se, että saan jutella kavereille Suomeen! No, ehkä ne on, tavallaan.
Niin, huomasin siis, että kaikki paikat on kiinni, kun lähdin lähimmälle isolle marketille ostamaan vettä, kahvia ja hammastahnaa. Onneks lähellä oli huoltoasema, joka oli auki, joten sain ostettua sen vesipullon. Huoltiksella oli joku ihme perhekokoontuminen, varmaan tän juhlapyhän takia. Brassit on perhekeskeistä jengiä. Olin ainoa asiakas, joten all eyes were on me. Ja sit kun kävi ilmi, että oon ulkomaalainen, niin siitäkös riemu repesi! Se oli itse asiassa kivaa, kuinka uteliaita ne ihmiset oli, ja kuinka paljon ne halus jutella mun kanssa (ylipäänsä pitää sanoa, että kaikki mun täällä tapaamat ihmiset on olleet aivan mahtavia ja sydämellisiä mua kohtaan). Tietysti ne ei kukaan puhuneet sanaakaan englantia, joten oli pakko pärjätä mun surkealla portugalilla. Ymmärsin ehkä 60 prosenttia kaikesta mitä ne mulle puhui, josta olin aika ylpeä! Tuli kuitenkin sellainen olo, että olisin halunnut sanoa niin paljon juttuja, joita en loppujen lopuks osannut. Turhautti! Siitä jäi kuitenki tosi hyvä mieli ja hymyilin koko matkan kotiin.
Huomenna meen ehkä ensimmäiselle portugalin kurssille täällä - riippuen siitä, järjestetäänkö se tunti huomenna, koska tänään on pyhä (outoa). Se on Maringán yliopiston järjestämä kurssi português para estrangeiros, joka pidetään periaatteessa joka keskiviikko klo 13-17. Jos se on huomiselta peruttu, meen S:n kälyn Jéssican kanssa pallopilatekseen (again, maringálaiset ja pilates). Eilinen pilateskokemus personal trainerin kanssa oli aivan mahtava, mutta luulen, että mulla on käyttöä siihen uppoaville rahoille (70 euroa/kerta) muutenkin.
Tänään jatkui myös mun exotic animal spotting! Eilen näin apinoita ja liskoja - joista olisin ottanut kuvia, jos mulla olis ollut kamera mukana. Tänään join aamukahvia parvekkeella kun yhtäkkiä kadulla tepasteli joku iso, pitkäkoipinen lintu! Juoksin sisälle hakemaan kameraa, ja just kun ehdin takaisin partsille, niin joku pyöräilijä säikäytti sen linnun ja se säntäs lähimpään puskaan. Laitoin tähän kuitenkin todisteeksi maailman epätarkimman kuvan pakenevasta tipusta (kuvassa keskellä katua oleva möhkäle).
Ai niin, äiti jos luet tätä, niin mun läppäri on nyt ihan oikeasti rikki. Pitää varmaan käydä ostamassa uus Paraguaysta.
Niin, huomasin siis, että kaikki paikat on kiinni, kun lähdin lähimmälle isolle marketille ostamaan vettä, kahvia ja hammastahnaa. Onneks lähellä oli huoltoasema, joka oli auki, joten sain ostettua sen vesipullon. Huoltiksella oli joku ihme perhekokoontuminen, varmaan tän juhlapyhän takia. Brassit on perhekeskeistä jengiä. Olin ainoa asiakas, joten all eyes were on me. Ja sit kun kävi ilmi, että oon ulkomaalainen, niin siitäkös riemu repesi! Se oli itse asiassa kivaa, kuinka uteliaita ne ihmiset oli, ja kuinka paljon ne halus jutella mun kanssa (ylipäänsä pitää sanoa, että kaikki mun täällä tapaamat ihmiset on olleet aivan mahtavia ja sydämellisiä mua kohtaan). Tietysti ne ei kukaan puhuneet sanaakaan englantia, joten oli pakko pärjätä mun surkealla portugalilla. Ymmärsin ehkä 60 prosenttia kaikesta mitä ne mulle puhui, josta olin aika ylpeä! Tuli kuitenkin sellainen olo, että olisin halunnut sanoa niin paljon juttuja, joita en loppujen lopuks osannut. Turhautti! Siitä jäi kuitenki tosi hyvä mieli ja hymyilin koko matkan kotiin.
Huomenna meen ehkä ensimmäiselle portugalin kurssille täällä - riippuen siitä, järjestetäänkö se tunti huomenna, koska tänään on pyhä (outoa). Se on Maringán yliopiston järjestämä kurssi português para estrangeiros, joka pidetään periaatteessa joka keskiviikko klo 13-17. Jos se on huomiselta peruttu, meen S:n kälyn Jéssican kanssa pallopilatekseen (again, maringálaiset ja pilates). Eilinen pilateskokemus personal trainerin kanssa oli aivan mahtava, mutta luulen, että mulla on käyttöä siihen uppoaville rahoille (70 euroa/kerta) muutenkin.
Tänään jatkui myös mun exotic animal spotting! Eilen näin apinoita ja liskoja - joista olisin ottanut kuvia, jos mulla olis ollut kamera mukana. Tänään join aamukahvia parvekkeella kun yhtäkkiä kadulla tepasteli joku iso, pitkäkoipinen lintu! Juoksin sisälle hakemaan kameraa, ja just kun ehdin takaisin partsille, niin joku pyöräilijä säikäytti sen linnun ja se säntäs lähimpään puskaan. Laitoin tähän kuitenkin todisteeksi maailman epätarkimman kuvan pakenevasta tipusta (kuvassa keskellä katua oleva möhkäle).
Ai niin, äiti jos luet tätä, niin mun läppäri on nyt ihan oikeasti rikki. Pitää varmaan käydä ostamassa uus Paraguaysta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti