Numb is the new high

Emily Haines & The Soft Skeletonin molemmat Spotifysta löytyvät levyt (Knives Don't Have Your Back ja What is Free to a Good Home) on valloittaneet mun sydämen! Tykkään niistä vielä paljon enemmän kuin Metricistä, vaikka sekin on hyvä. Jos sisko kirjoitti Cat Powerin cooliudesta, niin mun mielestä Emilyn voi pistää just siihen samaan coolien mirkkujen kategoriaan... vaikkakin Cat Poweriin verrattuna Emilyssä on mun mielestä vähemmän eksentrisyyttä ja enemmän munaa. Flippiydestä en tiedä.

Knives Don't Have Your Back on itse asiassa ihan mielettömän hyvä fiilistely/ihanuus/epävarmuus/toiveikkuus/epäilys-levy. Emilyn ääni on lisäks mieletön ja levyllä kuuluu myös paljon mun lempisoitinta eli pianoa (olinhan itsekin joskus lupaava pianistinalku, L O L).

Kiva että coolitkin tyypit on joskus epävarmoja ja haavoittuvaisia. Jos sen puolen osais viel itsekin hoitaa yhtä tyylikkäästi kuin vaikka Emily Haines!



Löysin Emilystä tällaisen Virgin Suicides -henkisen kuvan... ihana. Ei tällaisella vaan voi mennä vikaan. Ei voi.

Ai niin. Nukuin tänään pommiin! Ja sen vuoksi jouduin perumaan tälle päivälle sovitun lounaan, yhyy. Tänään jotenkin erityisesti harmittaa se, ettei mulla oo mun espressopannua täällä Jyväskylässä (ja brasilialainen kahvikin loppui) ja juon siis aamuisin kahvinhimooni Pirkka murukahvia.