16. tammikuuta 2011

Whoever said money can't buy happiness simply didn't know where to shop


Oon tänään pääasiassa vaan laiskotellut (mua ahdistaa poistua sisätiloista tonne kylmään joten en mennyt ees pilatekseen vaikka olin niin päättänytkin - mä niin EN kuulu näille korkeuksille), mutta sentään tehnyt myös jotain tärkeää. Nimittäin inventoinut lähes koko omistamani vaatemäärän, joka on siis ihan järjetön. Aikaa meni monta tuntia, mutta nyt homma on vihdoin tehty, jee! Mennään siis ystäväni Veeran kanssa myymään Valtterin kirppikselle sunnuntaina 23.1. ja tätä ennen lupasin myydä veljeni kihlatulle parhaat päältä. Jenni lähti kolme muovikassia täynnä vaatteita ja mä olen nyt 50 euroa rikkaampi (halvalla lähti ja lähtee muuten siellä Valtterillakin). Loput on viikattu ja pakattu Ikean sinisiin kasseihin odottamaan viikonloppua.

Suurimmaks ongelmaks muodostui mun vuosien saatossa haalimat päällystakit, kengät ja käsilaukut. Mulla on siis kymmeniä kappaleita, jotka oon ostanut jossain huumassa ja jotka oon hylännyt yhden tai kahden käyttökerran jälkeen. Löytyy nahka- ja villakangastakkeja, nahkasaappaita ja pikkukenkiä, isoja ja pieniä käsilaukkuja jne. jne. jne. Mä en vaan voi myydä sadan euron takkia, jossa on vielä hintalappu kiinni, kolmella eurolla kirppiksellä. Aion ottaa ne mukaan, mutta pistän mielestäni asialliset hinnat ja jos niillä kukaan ei niitä osta, niin sit mun pitää tuoda ne takaisin. Heti kun pääsen muuttamaan, aion tehdä seuraavaa: laitan näistä tavaroistani kuva-albumin Facebookkiin ja jos joku tykkää, saa tulla sovittamaan ja mahdollisesti ostamaan.

Mulla tuli myös aika kova moral hangover kun viikkailin vaatteita ja ladoin niitä "myyntiin" -kategoriaan. Siis huono fiilis omista kulutustottumuksista! Onneks mulla ei oo enää aikoihin ollut rahaa käytössä niin paljoa, että olisin voinut impulsiivishoppailla kuten vielä niinä vuosina, joina olin vakituisesti palkkatyössä. Ihan kauheeta, että oon ostanut kalliita vaatekappaleita käyttääkseni niitä kerran tai pari. Mulla on varman mennyt noihin kamoihin tuhansia euroja, miten paljon paremmin nekin olis voinut käyttää?

Huonot tapansa kai kullakin. Mulle shoppailu on aina ollut hyvää terapiaa: jos on paska päivä ja menee huonosti ja surettaa, niin shoppailu auttaa fo shoo. Onneks oon joutunut opiskelijastatuksen myötä luopumaan ylenpalttisesta päivittäisestä shoppailusta = tuhlaamisesta! Mähän oon ollut myös täysin koukussa Ebayssa shoppailuun, mutta rahantulon lakkaamisen myötä oon päässyt siitäkin pahasta suurimmaksi osaksi eroon - vaikka aika usein siellä edelleenkin surffailen hyvien löytöjen toivossa.

Varmaan Dr. Philkin on kaikkivoipaisuudessaan löytänyt ratkaisun maanisten shoppailijoiden parantamiseksi, mutta löysin myös Oprah'n ohjeet, mahtavaa ♥ Mun pitää siis vaan ymmärtää, että shoppailu ei voi tehdä mua lopulta onnelliseksi. Kiitos Oprah.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti