18. tammikuuta 2011

Pretending to be wicked and being really good all the time would be hypocrisy

Otsikko vähän mukaeltu lainaus Oscar Wildelta.

Luin muutama päivä sitten jostain (olisko ollut .joku verkkolehti tai blogi) Suomessa tunnetuista, nimeltämainitsemattomista bloggaajista ja kuinka heidän bloginsa ovat täynnä rakkautta, mahtavia juhlia, brunsseja ystävien kanssa, onnistumisia työssä, kalliita vaatteita ja skumppaa. Sitten nämä bloggaajat itse kommentoivat, että juuri sellaisia asioitahan ihmiset haluavat toisten blogeista lukea. Että ketä kiinnostaa lukea, jos mun koti on just nyt tosi paskaisessa kunnossa?

MUA KIINNOSTAA!

Kaiken ihme esittämisen ja hipsterinä olemisen sivutuotteena tosielämän realiteetit näyttää tulleen jotenkin noloiksi monen mielessä. No mun mielestä kaikki ulkokultaisuus vasta noloa onkin, ja itse ainakin nautin ihan älyttömästi siitä, että ihmiset uskaltaa kirjoittaa rehellisesti elämästään. Rehellisyys ja rohkeus olla heikko on uusi hipster! Nostan hattua teille ystäväni, jotka kirjoitatte loskan masentamasta kotimatkasta työpäivän jälkeen ja päivistä kun kaikki menee päin persettä, ja siitä miten soitatte kännipuheluita entisille hoidoille, tai miten poikaystävän kanssa menee helvetin huonosti. Ootte parhaita ja pelastatte mun jokaisen päivän!

Kenenkään elämä ei oo lempeä ja skumppaa joka päivä, tai vaikka oliskin, niin se ei tee kenenkään elämästä jatkuvan onnellista. Mä en henkilökohtaisesti jaksa lukea jokapäiväistä hehkutusta siitä, miten siistiä on taas ollut, ja miten esimerkillistä jonkun elämä on, selata sivukaupalla mahtavia kuvia mahtavasta hipsterarjesta ja lukea lässytystä elämän "pienistä ja suurista ihanuuksista".

Mä aion jatkossakin kirjoittaa mun huonoimmista hetkistä, itsesäälin aallokoissa vellomisesta ja siitä, miten sieltä pääsee ylös. Ja siitä, että kriiseilen ja draamailen, ja että mun parisuhde on ajoittain hiton vaikea. Ja myös välillä siitä, miten mahtavaa näissä tilanteissa on tajuta, miten hyviä ystäviä mulla on. Ja miten ihana mun kummipoika on, ja mun pupu. Ja mun mies.

Olen ylpeä siitä, että olen flippi!
Koska jokainen on joskus.

4 kommenttia:

  1. Mutta kun mun elämä on pelkkää skumppaa ja lempeä. Pitäiskö tässä alkaa valehtelemaan, mitä?

    VastaaPoista
  2. Olli, sinä hipsteriyden olemuksen syvin ydin, tajusit siis rivien välistä, että tää teksti oli JUST sulle.

    VastaaPoista
  3. tässä nyt mainitaan liian monta kertaa sana hipster.
    koko sana pitäis kieltää.
    mut on ihanaa olla flippi.

    VastaaPoista