27. joulukuuta 2010

Home, sweet home, where art thou?

Kävin tänään katsomassa asuntoa Ullanlinnasta. Tai se ei ollut kokonaan mulle, vaan kolmen hengen kimppakämppä josta vapautuisi kevääksi pieni 10 neliön huone. Koska käytän tän kevään Maikkarin netissä apuhommissa rahaa keräten ja lähden toukokuun lopussa takaisin Brasiliaan, on tosi vaikea löytää asumusta noin lyhyeksi ajaksi, ellei sitten alivuokrahuonetta. Kämppä oli kiva ja tietysti aivan huippusijainnilla. Mulla on niin ikävä Helsingin keskustassa asumista, ette arvaakaan! Vuokra 400 euroa + muut kulut oli kuitenkin aika härski huonen pienuuteen nähden.

Siispä päädyin tässä pari minuuttia sitten tällaiseen ratkaisuun: muutan kevään ajaksi kesällä pois nukkuneen mummoni entiseen omistusasuntoon Laajasaloon. Okei, siellä asuminen on melkein yhtä hanurista kuin Vantaallakin, mutta pois luetaan nyt tuplasti kalliimpi seutulippu sekä vanhempien läsnäolo! Jihaa. Sieltä on onneksi suht helppo liikkua keskustaan sekä Pasilaan töihin. Iltahummailut kaupungilla saa kyllä tässäkin tapauksessa unohtaa, ellei ole varaa maksella takseja (ei ole) ja jonottaa siihen päälle pakkasessa muutama tunti että sellaisen ylipäänsä saa. Kredittinä Vantaan Ruskeasannalle: sinnekin oli helpompi päästä neljältä yöllä suoralla yöbussilla! Mutta tää on kaiken kaikkiaan paras ratkaisu sekä taloudellisesti ja jo senkin vuoksi, että S tulee maaliskuussa kuukaudeksi katsomaan mua tänne, ja olis todennäköisesti suurta nihkeyttä asua siinä kimppakämpässä tuohon aikaan. Tällaiset tapetit mä haluaisin sinne, ruusullinen olohuoneeseen ja toi naamatapetti keittiöön. Molemmat tapetit on Cole & Sonin Fornasetti Collectionia.



Yritin tänään sen kämppänäytön jälkeen käydä alennusmyynneissäkin. Sanoinko jo, että mulla oli sairas ikävä Helsingin keskustaa?! OLI! Mun piti kuitenkin sännätä piloxing-tunnille (muistatte varmaan, sleek - sexy - powerful!) ja aleissa kiertely jäi. Siksipä suuntaan kaupoille huomenna uudestaan. Ihanaa! Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että onpa mahtavaa olla taas Helsingissä. Ristiriitaista. Ikävöin myös Brasiliaan. Tänään onnistuttiin S:n kanssa kaivamaan esiin vanha riita ja repimään se auki uudeksi riidaksi. Nyt olo on surkea ja ikävä vieläkin suurempi, vaikka ei ehditty edes sovintoa tekemään. Tää kaukosuhde on ihan kamala toisinaan, en varsinaisesti suosittelisi kenellekään, jos nyt kysytte.

PS. En vieläkään siirtynyt takaisin lowcarbille, vaikka lupasin tehdä sen tänään. Huomenna.

2 kommenttia:

  1. hei, mun tuleva aviomies on myös maikkarilla töissä, tuntee ainakin sun kaverin ilonan!
    ja iso osa kavereistani on viime vuosina muuttanu laajasaloon, ei se kuulemma niin paha oo (vaikkei ne kyl hirveesti sieltä poistu...).

    VastaaPoista
  2. Mäkin ehkä vanhenen henkisesti 40 vuotta muutettuani Laajasaloon ja jämähdän sinne! Ehkä se on kuitenkin (ainakin teoriassa) liian kaukana keskustasta että sieltä jaksais ainakaan työpäivien jälkeen poistua minnekään.

    VastaaPoista