Cause I am a material girl...

Mun Maringásta lähtevät tekstit tuntuu pyörivän kahden aiheen ympärillä: perhekriisit ja sää. Näistä olisi kerrottavaa taas, mutta kerron lyhyesti. Perhekriisi lieventyi kunnes viikko sitten kärjistyi taas, ja nyt pahemmin kuin aiemmin. Olin vihainen ja ahdistunut, kunnes kuulin että mun paappa Suomessa kärsii sydänvaivoista ja on tällä hetkellä huonossa kunnossa sairaalassa. Tiedosta tuli niin huono olo, että oli pakko tehdä jotain. Niinpä ehdotin asianosaisille täällä, että jokainen meistä yrittäisi olla huomaavaisempi ja ystävällisempi toisiamme kohtaan, koska itse ainakaan en näe yhtäkään oikeaa syytä miksi ei. Rauha on taas maassa, toivottavasti se jatkuu ainiaan. Säästä puolestaan voin mainita sen verran, että nyt on kylmempi kuin ikinä! Aamulla mittarissa oli +3 C ja tällä hetkellä (klo 13) se näyttää +7 C. Eilen oli kymmenen astetta, toivottavasti lämpötila ei enää laske yhtään.

Tänne tullessani en varsinaisesti osannut varautua brasilialaiseen talveen. Niinpä otin mukaan vain pikkukenkiä, ballerinat ja toiset matalat, avokärkiset kengät sekä kahdet korkkarit. Kun kylmä alkoi oikeasti vaivata, puhuin siitä äidin kanssa puhelimessa, ja äiti sanoi lähettävänsä mulle pikapostissa talvikengät. Pyysin laittamaan mukaan myös yhdet käyttämättömät farkut ja pitkähihaisen paidan, sekä Vii Voanista ostettuja massaman curry -tahnoja (täältä ei löydy mausteita aasialaiseen kokkailuun, paitsi japanilaisen ruoan valmistukseen). Viikko meidän keskustelun jälkeen ovipuhelin soi ja S vastasi. Pian se tuli mun luokse ja sanoi, että portilla olisi mulle lähetys - joka maksaa 937 realia eli noin 450 euroa. Mentiin alas ihmettelemään tilannetta, ja siinähän ne oli, nätissä Postin oranssissa paketissa: rakkaan Annikan kirpparilta löytämät talvisaappaat, Topshopista haalitut mustat farkut ja lämmikepaita. S kävi lyhyen keskustelun kuriirin kanssa, josta ymmärsin että mitään ei ollut tehtävissä. Syynä oli, että isä, joka paketin lopulta lähetti, oli maininnut sisällön arvoksi 500 euroa. VIISISATAA EUROA! Kun todellinen arvo lienee noin 50 euroa. Sao Paulossa paketti jäi näin ollen tulliin, jossa siihen lätkäistiin mukavat verotarrat päälle ja lähetettiin edelleen kohti Maringáa. Kylmä totuus kuulemma oli, että joko maksaisin 450 euroa ja saisin tavarani, maksaisin 450 euroa, lähetyksen takaisin Suomeen ja mahdolliset verot Suomessa, tai paketti TUHOTTAISIIN, how dramatic. En siis tule näkemään tavaroitani enää koskaan, heippa. Kaiken perheriidan aiheuttaman totaalisen väsymyksen keskellä en edes jaksanut soittaa mun isälle valittaakseni siitä, miksi sen piti merkitä tähtitieteellinen summa paketin sisällön hinnaks. Soitin sen sijaan äidille ja kerroin tilanteen. Äiti ei ollut ollenkaan huolissaan siitä, että menettäisin rakkaan materiani, vaan kehotti olemaan onnellinen ja tyytyväinen, olihan se vain tavaraa ja olemmehan me kaikki terveitä ja meillä on asiat muutenkin hyvin.

Huoh. Paketin kohtalossa jäi kuitenkin mietityttämään, miksi siihen ylipäänsä lisättiin niin suuri vero? Koska enhän ollut ostanut mitään, vaan lähetys sisälsi vain mun omia vaatteita. Tämä jäänee mysteeriksi. Ehkä parhaillaan joku paketintuhoamiskone jauhaa mun kauniita talvisaappaita...