Brunssi @ Dylan

Hauskaa maanantaita!

Viikonloppu meni taas ihan hujauksessa, en ehtinyt juuri päivittelemään blogia, mutta kuten mottoni kuuluu, parempi myöhään. Tulin äsken kotiin portugalin kokeesta (tulos 85/100 oli omasta mielestäni enemmän kuin hyvä!) ja eksyin kotimatkalla Stockan Herkkuun. Haahuilin siellä eksymiseen asti ja hypistelin kaiken maailman puteleita ja purnukoita. Sorruin lähestulkoon ostamaan maapähkinävoita (kunnes 6 euron hinta makeuttamattomalle tahnalle + tieto siitä, että 1 ruokalusikallinen sitä makeutettua sisältää 25 prosenttia päivän suositellusta rasva-annoksesta, burb), mutta laitoin purkin kolme kertaa takaisin hyllyyn, jonne se myös lopulta jäi. Kadehdittavaa itsekuria!

Mutta piti siis kirjoittaa Dylanin brunssista. Kävin lauantaina aamupäivällä toista kertaa koskaan nauttimassa brunssista Arabiassa sijaitsevassa Dylanissa. Tänä lauantaina tarjolla oli jälleen tosi monipuolinen brunssikattaus: mm. vihreitä salaatteja fetalla, pastasalaattia, antipastisalaattia, yrittien kanssa paahdettua bataattia rucolan kanssa, ja sama punajuurella ja fetalla, ainakin viittä erilaista kanasalaattia, tonnikala-majoneesimössä, lasagnea, kylmäsavulohta, leikkeleitä, juustoja, kasviksia, kananmunia, marjarahkaa, jogurttia, pähkinöitä, mysliä,  leipää, karjalanpiirakoita ja munavoita, marjoja ja hedelmiä ja jälkiruoaksi mustikkapiirakkaa, mansikka-raparperikakkua ja mutakakun tyyppistä suklaakakkua. 

 

Meidän piti ystäväni Reetan kanssa tietysti maistaa kaikkea, joten istuimme brunssilla kolme tuntia ja lopputuloksena piti lähes vyöryä kotiin. Tykkäsimme siis kovasti, etenkin kun kumpikin meistä on yrittänyt huonolla menestyksellä ylläpitää hieman tavallista lowcarbimpaa ruokavaliota. 

Dylan jakaa varmasti brunssipaikkana mielipiteitä: toisaalta siellä on yksi monipuolisimmista, ellei monipuolisin, näkemistäni brunssikattauksista Helsingissä, toisaalta taas sieltä puuttuvat perinteiset aamiaisherkut kuten munakokkeli, nakit ja pekonit, eikä ruisleipääkään ollut tarjolla. Toisaalta erilaisten salaattien valikoima on valtava ja mauiltaankin suht monipuolinen. Dylanin ruokalamaisuudesta kuulee aina valitettavan, mutta meitä asia ei häirinnyt, vaan mielestämme sisustus oli tasoa "ihan kiva". Dylan on myös pikkulasten vanhempien suosiossa, mutta jotenkin lapsiperheiden äänetkin kuulostivat vaimeammilta kuin monessa muussa brunssipaikassa. Pöytävaraus Dylaniin kannattaa tehdä ehdottomasti, muuten ei ole toivoakaan päästä sisälle. Pöytävarauksellakin saa varautua jonottelemaan ruokaa, ja sunnuntaisin ruuhkaa on lauantaita enemmän.

Kuulisin muuten tosi mielelläni teidän suosituksia Helsingin hyvistä brunssipaikoista! Tuntuu, että aina puhe kääntyy niihin vanhoihin tuttuihin, eikä koskaan tule kokeiltua uusia. Nythän muuten Kaarlenkadun Villipuutarha on avannut taas ovensa, joten taidankin mennä kokeilemaan sen aamiaista seuraavaksi.