Shoot, shoot!

Tän viikon keskiviikkona jouduin taas skippaamaan portugalin kurssini, jota käyn. En muista, oonko edes kertonut siitä täällä? Käyn siis Maringán isoimmalla yliopistolla kerran viikossa opiskelemassa portugalia. Siitä ei käytännössä ole ollut mulle muuta hyötyä kuin se, että tapaan välillä ihmisiä. Mikä on hyvä! Tietysti seura siellä ei ole ihan sellaista, jonka kanssa haluaisin hengailla vapaa-ajalla: 80 prosenttia kurssilaisista on 16-17-vuotiaita lukion vaihto-oppilaita, jotka kaikki puhuvat jo sujuvaa portugalia. Sitten siellä on mun ikäinen uusiseelantilainen tyttö jonka portugali on todella heikoissa kantimissa, keski-ikäinen kovaääninen kolumbialaismatami, joka puhuu pelkkää espanjaa ja minä. Kurssilla edetään edistyneimpien, eli teinien taitotason mukaan. Minä ja ne kaksi muuta huonoa ei siis suurimman osan aikaa ymmärretä mitään. Se on vähän turhauttavaa, mutta ei se mitään! Tykkään käydä siellä silti, just niistä sosiaalisista syistä.

Niin, eilen en siis päässyt sinne kurssille, koska se yliopisto on kaukana ja täällä mennään kaikkialle autolla = julkisen liikenteen palveluita on tuskin lainkaan ja ne kulkee aina silloin kun huvittaa. S oli paikallisen farkkuja valmistavan firman katalogin kuvauksissa, joten se otti mut mukaansa. Sillä valokuvaajalla (tässäpä linkki sen kotisivuille) oli Black Rebel Motorcycle Clubin paita ja pillifarkut, ja sen studiokin oli hieno. Ensimmäinen Maringássa tapaamani hipsteri, tai ainakin mies pillifarkuissa. Itse asiassa näin ensimmäisen (ja tähän saakka ainoan) naisen, jonka tyylisen voisin ihan yhtä hyvin bongata Helsingistä, pari viikkoa sitten. Se näytti vähän kaverini Lauramarian kaverilta Ainolta. Mutta niin erilainen tyyli täällä siis on (otan joskus baariin kameran mukaan ja yritän salakuvata ihmisiä). No niin, sen farkkumerkin farkutkin oli aika kauheita. Tai siis sellasia, joita en ikinä itse käyttäis. Jollaiset vois olla vaikka BB-voittajalla Sarilla. Malli oli myös huono, se näytti joka kuvassa samalta, eli lähinnä pusukalalta (sori negatiivisuuteni). Sen sijaan ihmiset, joita tapasin siellä kuvauksissa, oli ihania ja hauskoja, ja söin paljon keksejä tylsyyteeni, ehkä noin 25.

Päivän päätteeks olis vielä pitänyt mennä sen crewn kanssa syömään, mutta protestoin mun portugalin kurssin skippaamisen takia, ja lähdin body pumppiin. Eilen olin sellaisella tunnilla, jossa tehtiin 30 minuuttia vatsalihaksia kauheella tempolla, ja hyvä kun sain tänään punnerrettua itseni ylös sängystä. Että terveisiä vaan SATSille: teidän core-tunti ei enää koskaan tule tuntumaan tehokkaalta.

Mutta takaisin asiaan, tässä kuvia sieltä kuvauksista. Laitan niitä valmiita katalogikuvia joskus myöhemmin, jos saan.