Ei, mulla ei ole tarttuvaa trooppista ihosairautta, joka mädännyttää raajat ja johtaa lopulta amputaatioon. Voit ihan hyvin lopettaa siis kyyläämisen ja olla rauhallisin mielin mun vieressä kaupan kassajonossa.
Toisaalta en voi moittia totakaan tyyppiä, sillä tällä hetkellä mun sääret näyttää aika pahalta. Oon saanut kokemuksen kautta huomata olevani aika allerginen paikallisille hyttysille. Yks öinen tunti ulkoilmassa ilman hyttysmyrkkyä on kostautunut mun säärille tulipunaisina ja violetteina, epämuodostuneina ja suurina paiseina, joita on yhteensä 20 molemmissa jaloissa nilkan ja polven välillä. Lisäks vasemmassa jalkapöydässä on joku ennenkuulumattoman oksettava pistos, joka on tummanvioletti ja levittäytynyt hämmentävän suurelle pinta-alalle. Näihin on nyt kokeiltu kaikkia rohtoja, mutta vieläkin mun kintut kirkuu huomionhakuisina minne meenkin. Ja mikä tuskaisempaa, ne tietty kutiaa ihan helvetisti.
Mä en tajua, miten en oo huomannut, että joku on syönyt tunnin aikana mun jalat tähän kuntoon...oon hörppinyt kai niin onnessani kaljaa ja syönyt maailman rasvasimpia kanankoipia. Eipä ollu niin hyvää, että olis ollut tän kaiken arvoista.
Parasta tässä on se, että kesä on nyt kunnolla kai tullut Maringáan! Eilen oli yli 30 astetta, samoin tänään, ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. I LOVE IT! Mutta koko päivä farkuissa (yritän säästää kanssaihmisiä) oli ihan hirveetä tuskaa. Olin eilen ensimmäisellä portugalin kurssilla, jonne menin liian aikaisin. Vietin sit kaks tuntia kierrellen helteisellä kampuksella, hikoillen kaikki nesteet kehostani niihin farkkuihin...
Ötököistä vielä sen verran, että eilen näin ekaa kertaa torakoita meidän kodissa. Ensin makuuhuoneen kylppärissä. Panikoin. Hakkasin sitä kengällä, mutten uskaltanut nostaa sitä kenkää ja katsoa onko se kuollut. YÖK! No se oli, kun S sitten kuuli mun valituksen ja tuli katsomaan, mikä hätänä. Viis minuuttia myöhemmin toisen huoneen matolla patsasteli uus kaveri. Hyi hitto ne on vastenmielisiä ja turhia otuksia. Vaikka mikäpä oikeus mulla kai on sanoa, että jonkun elämä on turhaa. Mutta mä en silti halua asua niiden kanssa samassa asunnossa. Piste.
Oon edelleen valkoinen, ja siks meenkin nyt aurinkoon juoksemaan! Ai niin, mulla ei oo paniikissa otettuja kuvia torakoista ja jalkojani ette halua nähdä :)
Toisaalta en voi moittia totakaan tyyppiä, sillä tällä hetkellä mun sääret näyttää aika pahalta. Oon saanut kokemuksen kautta huomata olevani aika allerginen paikallisille hyttysille. Yks öinen tunti ulkoilmassa ilman hyttysmyrkkyä on kostautunut mun säärille tulipunaisina ja violetteina, epämuodostuneina ja suurina paiseina, joita on yhteensä 20 molemmissa jaloissa nilkan ja polven välillä. Lisäks vasemmassa jalkapöydässä on joku ennenkuulumattoman oksettava pistos, joka on tummanvioletti ja levittäytynyt hämmentävän suurelle pinta-alalle. Näihin on nyt kokeiltu kaikkia rohtoja, mutta vieläkin mun kintut kirkuu huomionhakuisina minne meenkin. Ja mikä tuskaisempaa, ne tietty kutiaa ihan helvetisti.
Mä en tajua, miten en oo huomannut, että joku on syönyt tunnin aikana mun jalat tähän kuntoon...oon hörppinyt kai niin onnessani kaljaa ja syönyt maailman rasvasimpia kanankoipia. Eipä ollu niin hyvää, että olis ollut tän kaiken arvoista.
Parasta tässä on se, että kesä on nyt kunnolla kai tullut Maringáan! Eilen oli yli 30 astetta, samoin tänään, ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. I LOVE IT! Mutta koko päivä farkuissa (yritän säästää kanssaihmisiä) oli ihan hirveetä tuskaa. Olin eilen ensimmäisellä portugalin kurssilla, jonne menin liian aikaisin. Vietin sit kaks tuntia kierrellen helteisellä kampuksella, hikoillen kaikki nesteet kehostani niihin farkkuihin...
Ötököistä vielä sen verran, että eilen näin ekaa kertaa torakoita meidän kodissa. Ensin makuuhuoneen kylppärissä. Panikoin. Hakkasin sitä kengällä, mutten uskaltanut nostaa sitä kenkää ja katsoa onko se kuollut. YÖK! No se oli, kun S sitten kuuli mun valituksen ja tuli katsomaan, mikä hätänä. Viis minuuttia myöhemmin toisen huoneen matolla patsasteli uus kaveri. Hyi hitto ne on vastenmielisiä ja turhia otuksia. Vaikka mikäpä oikeus mulla kai on sanoa, että jonkun elämä on turhaa. Mutta mä en silti halua asua niiden kanssa samassa asunnossa. Piste.
Oon edelleen valkoinen, ja siks meenkin nyt aurinkoon juoksemaan! Ai niin, mulla ei oo paniikissa otettuja kuvia torakoista ja jalkojani ette halua nähdä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti