Melkein ku leaving Las Vegas. Tää ei vaan oo yhtä glamouria ja neonvalojen kyllästämää täällä Keski-Suomessa. Tänään oli kuitenkin siis mun viimeinen päivä Jyväskylässä. Huomenna pakkaan tavarat ja luovun huoneestani haikein mielin.
Mutta Jyväskylän jättämistä suurempi asia on se, että lähden Brasiliaan maanantaina 4. lokakuuta klo 7:00. Siihen on enää neljä yötä ja kolme kokonaista päivää... Täysin absurdi olo. Täysin käsittämättöminä vellovat tunteet. Kirjoitan niistä lisää todennäköisesti vielä viikonlopun aikana.
Tänään kävin sanomassa heipat Jyväskylä-ystävilleni toisessa olohuoneessani eli Vakkarissa. Viisaudenhammasongelman takia en viittinyt vetää umpitunnelia ja kontata kotiin aamuneljältä (kuten mulla tietysti on usein tapana), vaan juotiin yhdet oluet ja tulin kotiin. Haikeaksi mielen tekee se, että mun ystävistä suurin osa on ulkomaalaisia, ja vaan lyhytaikaisesti Suomessa, opiskelemassa tai töissä yliopistolla. Joten se, milloin ja missä seuraavan kerran kohdataan, on täysi mysteeri. Kunnes sitten taas kohdataan.
This is for you Catia, Özgür, Melanie, Gül, Ferrante, Ernesto, Giovanni and all the others I had a pleasure to spend time with in JKL!
Ja nyt mä sit palaan sen muhun suurimman vaikutuksen ikinä tehneen, Jyväskylästä löytyneen ulkkarin luokse (niitä ensitapaamisia ei unohda meistä varmaan kumpikaan, ei mennyt heti alusta ihan yksiin meidän chemistryt :). Kannatti kuitenkin jaksaa raahautua viime vuoden pimeinä lokakuisina iltoina Development in Film -luennoille...
Mutta Jyväskylän jättämistä suurempi asia on se, että lähden Brasiliaan maanantaina 4. lokakuuta klo 7:00. Siihen on enää neljä yötä ja kolme kokonaista päivää... Täysin absurdi olo. Täysin käsittämättöminä vellovat tunteet. Kirjoitan niistä lisää todennäköisesti vielä viikonlopun aikana.
Tänään kävin sanomassa heipat Jyväskylä-ystävilleni toisessa olohuoneessani eli Vakkarissa. Viisaudenhammasongelman takia en viittinyt vetää umpitunnelia ja kontata kotiin aamuneljältä (kuten mulla tietysti on usein tapana), vaan juotiin yhdet oluet ja tulin kotiin. Haikeaksi mielen tekee se, että mun ystävistä suurin osa on ulkomaalaisia, ja vaan lyhytaikaisesti Suomessa, opiskelemassa tai töissä yliopistolla. Joten se, milloin ja missä seuraavan kerran kohdataan, on täysi mysteeri. Kunnes sitten taas kohdataan.
This is for you Catia, Özgür, Melanie, Gül, Ferrante, Ernesto, Giovanni and all the others I had a pleasure to spend time with in JKL!
Ja nyt mä sit palaan sen muhun suurimman vaikutuksen ikinä tehneen, Jyväskylästä löytyneen ulkkarin luokse (niitä ensitapaamisia ei unohda meistä varmaan kumpikaan, ei mennyt heti alusta ihan yksiin meidän chemistryt :). Kannatti kuitenkin jaksaa raahautua viime vuoden pimeinä lokakuisina iltoina Development in Film -luennoille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti