Pakkaaminen on muuttamisen ja gradun jälkeen eniten stressiä aiheuttavaa tekemistä! Etenkin pitkälle matkalle pakkaaminen on ihan kamalaa! Ja näin varsinkin, jos olosuhteet on ne, mitkä mulla nyt: rahatilanne ei anna myöten ylettömään shoppailuun määränpäässä. Paitsi ehkä jollenkin extreme-budget-shoppailulle.
Mistä mä voin nyt jo tietää, mitä haluun pukea päälleni kuukauden kuluttua? Miten mä osaan muka varautua kaikkeen? Missä on mun kaikki kivat kesävaatteet? Miten mä voin saada pakkaamisen finaaliin huomiseen mennessä, kun pitää vielä nähdä kavereita, kiertää kauppoja viimeisiä tarvittavia juttuja varten jne.? Missä on mun mielenrauha ja kyky pitää pää kylmänä? Hirvee stressi!
Jos jollekin on siis vielä epäselvää, niin mä lähden aikaisin maanantaiaamuna kohti Brasiliaa, tarkemmin ottaen Etelä-Brasiliaan noin 300 000 asukkaan Maringáan. Oon innoissani: ihanaa päästä pois kylmyydestä (vaikkakin tänään haikein mielin hiplailin kaupoissa ihania syys- ja talvivaatteita!), todennäköisesti aivan mahtaviin tilanteisiin ja paikkoihin kivojen ihmisten kanssa - mut silti samalla panikoin ja jännitän ja hermoilen!
Ja sit mulla on myös haikea olo.
Mietin ihmisiä, jotka jää tänne...joita en haluais jättää.
Ja nyt mua itkettää.
Miks lähteminen on usein vaikeeta, vaikka tietäiskin, että siitä tulee kivaa?
Mistä mä voin nyt jo tietää, mitä haluun pukea päälleni kuukauden kuluttua? Miten mä osaan muka varautua kaikkeen? Missä on mun kaikki kivat kesävaatteet? Miten mä voin saada pakkaamisen finaaliin huomiseen mennessä, kun pitää vielä nähdä kavereita, kiertää kauppoja viimeisiä tarvittavia juttuja varten jne.? Missä on mun mielenrauha ja kyky pitää pää kylmänä? Hirvee stressi!
Jos jollekin on siis vielä epäselvää, niin mä lähden aikaisin maanantaiaamuna kohti Brasiliaa, tarkemmin ottaen Etelä-Brasiliaan noin 300 000 asukkaan Maringáan. Oon innoissani: ihanaa päästä pois kylmyydestä (vaikkakin tänään haikein mielin hiplailin kaupoissa ihania syys- ja talvivaatteita!), todennäköisesti aivan mahtaviin tilanteisiin ja paikkoihin kivojen ihmisten kanssa - mut silti samalla panikoin ja jännitän ja hermoilen!
Ja sit mulla on myös haikea olo.
Mietin ihmisiä, jotka jää tänne...joita en haluais jättää.
Ja nyt mua itkettää.
Miks lähteminen on usein vaikeeta, vaikka tietäiskin, että siitä tulee kivaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti