Sori monen päivän hiljaisuus. Kiitos silti, että ootte jaksaneet käydä katsomassa, olisinko päivittänyt kuulumisia! Ja kiitos erityisesti kannustavista viesteistä ♥
Kriisi on ohi.
Mua ahdisti täällä niin paljon muutaman päivän ajan, etten tiennyt miten mun olis pitänyt olla, että olo olis ollut ees vähän parempi. Kävin läpi kaikki mahdolliset tunteet ja ajatukset, ja lopulta päätin asennoitua uudestaan. Siitä kai kaikki on lopulta kiinni. Tajusin, kuinka turhaa mun on haikailla johonkin, joka on Suomessa, tai kaivata ja ikävöidä sinne. Kun se ei kuitenkaan muuta yhtään mitään. Enkä ainoastaan satuta niillä ajatuksilla itseäni, vaan myös toista, joka tekee kaikkensa mun hyvinvoinnin eteen, ja jolle mun pitäis olla paras ystävä, parasta seuraa, nauraa ja pitää hauskaa ja olla onnellinen ja tyytyväinen kaikesta siitä, mitä on just nyt. Totuus on, että oon täällä enkä Suomessa. Oon ihmisten ympäröimänä, jotka on tosi onnellisia siitä, että olen täällä. Asiat oikeasti paljon paremmin, kuin mitä suostuin vielä toissapäivänä näkemään.
Pitää kertoa, mitä täällä on tapahtunut! Mulla ei oo juurikaan kerrottavaa muutamasta viime päivästä, sunnuntaita lukuun ottamatta, koska ne meni vitutuksen ja itsesäälin merkeissä. Eilen sunnuntaina heräsin enkä tuntenutkaan enää sitä paskaa oloa, joka oli vellonut mussa jo monta päivää. Se oli varmaan merkki siitä, että nyt voin itse tehdä jotain asian eteen. Ja jos en olis päättänyt muuttaa asennetta, se paska olis varmaan vyörynyt takaisin mun sisuksiin. Onneks päätin. Tein sen kunniaks aamulla jopa bannoffee-piirakan! Sunnuntai oli ihana. Syötiin lounasta pitkään ja hartaasti S:n perheen kanssa. Pääruoka oli taivaallista - valkoista kalaa ja suuria katkarapuja sisältävää pataa nimeltään vatapá (<- huomatkaa linkki reseptiin, tosin mun syömässä versiossa oli käytetty siis rapuja, ei mitään pulveria), joka saa makunsa mm. kookosmaidosta, pähkinöistä ja erityisesti palmuöljystä. Jälkkäriks syötiin sitä mun tekemää bannofeeta, joka oli succee. Miten sillä sokeri- ja rasvamäärällä voiskaan mennä vikaan? Niin ja brassithan rakastaa kondensoitua maitoa kaikissa muodoissaan.
Tänään maanantaina oli seuraava ihana päivä. Oon löytänyt juoksemisen mahtavuuden - MINÄ, joka oon aina raivokkaasti vastustanut ja vihannut lenkkeilyä - ja kävin tänäänkin aamupäivällä juoksemassa. Käyn lenkillä lounasaikaan, jolloin polulla ei oo juurikaan muita. Tää siks, että on kivaa kun ei oo tungosta, ja siks, että saisin aurinkoa. Oon ostanut tätä tarkoitusta varten pienet shortsit, jotka kerää epätoivottua huomiota ohikulkijoilta. Tänään mulle tööttäili muun muassa BUSSIKUSKI!
Vietettiin myös S:n kanssa päivää meidän parvekkeen riippumatossa. Vitsit se oli maailman parasta! Kameralle tallentui paljon kuvia ja videoklippejä. Tässä vaan pari kuvaa, videoita en osaa lisätä tänne, eikä ne ehkä ketään kauheesti kiinnostaiskaan. Kyllä te ootte kuullu ihan tarpeeks, kun laulan karaokessa.
Päivä huipentui, kun yritettiin päästä mun suuresti ikävöimään body pumppiin - onnistuttiin vihdoin löytämään kuntokeskus, jossa tunteja järjestetään (pumppi on täällä jo so 00's). Ihan oikein meille, ettei lopulta koskaan päästy sinne tunnille - täällä nimittäin siirrettiin kelloja viikonloppuna ja tästä tietämättöminä mentiin paikalle tuntia liian myöhään. Jea.
Asiat siis muuttuu. Ihanaa, että joskus asiat muuttuu myös huomattavasti parempaan suuntaan. Pitää kai joskus mennä kauas, että näkisi lähelle.
Kriisi on ohi.
Mua ahdisti täällä niin paljon muutaman päivän ajan, etten tiennyt miten mun olis pitänyt olla, että olo olis ollut ees vähän parempi. Kävin läpi kaikki mahdolliset tunteet ja ajatukset, ja lopulta päätin asennoitua uudestaan. Siitä kai kaikki on lopulta kiinni. Tajusin, kuinka turhaa mun on haikailla johonkin, joka on Suomessa, tai kaivata ja ikävöidä sinne. Kun se ei kuitenkaan muuta yhtään mitään. Enkä ainoastaan satuta niillä ajatuksilla itseäni, vaan myös toista, joka tekee kaikkensa mun hyvinvoinnin eteen, ja jolle mun pitäis olla paras ystävä, parasta seuraa, nauraa ja pitää hauskaa ja olla onnellinen ja tyytyväinen kaikesta siitä, mitä on just nyt. Totuus on, että oon täällä enkä Suomessa. Oon ihmisten ympäröimänä, jotka on tosi onnellisia siitä, että olen täällä. Asiat oikeasti paljon paremmin, kuin mitä suostuin vielä toissapäivänä näkemään.
Pitää kertoa, mitä täällä on tapahtunut! Mulla ei oo juurikaan kerrottavaa muutamasta viime päivästä, sunnuntaita lukuun ottamatta, koska ne meni vitutuksen ja itsesäälin merkeissä. Eilen sunnuntaina heräsin enkä tuntenutkaan enää sitä paskaa oloa, joka oli vellonut mussa jo monta päivää. Se oli varmaan merkki siitä, että nyt voin itse tehdä jotain asian eteen. Ja jos en olis päättänyt muuttaa asennetta, se paska olis varmaan vyörynyt takaisin mun sisuksiin. Onneks päätin. Tein sen kunniaks aamulla jopa bannoffee-piirakan! Sunnuntai oli ihana. Syötiin lounasta pitkään ja hartaasti S:n perheen kanssa. Pääruoka oli taivaallista - valkoista kalaa ja suuria katkarapuja sisältävää pataa nimeltään vatapá (<- huomatkaa linkki reseptiin, tosin mun syömässä versiossa oli käytetty siis rapuja, ei mitään pulveria), joka saa makunsa mm. kookosmaidosta, pähkinöistä ja erityisesti palmuöljystä. Jälkkäriks syötiin sitä mun tekemää bannofeeta, joka oli succee. Miten sillä sokeri- ja rasvamäärällä voiskaan mennä vikaan? Niin ja brassithan rakastaa kondensoitua maitoa kaikissa muodoissaan.
Tänään maanantaina oli seuraava ihana päivä. Oon löytänyt juoksemisen mahtavuuden - MINÄ, joka oon aina raivokkaasti vastustanut ja vihannut lenkkeilyä - ja kävin tänäänkin aamupäivällä juoksemassa. Käyn lenkillä lounasaikaan, jolloin polulla ei oo juurikaan muita. Tää siks, että on kivaa kun ei oo tungosta, ja siks, että saisin aurinkoa. Oon ostanut tätä tarkoitusta varten pienet shortsit, jotka kerää epätoivottua huomiota ohikulkijoilta. Tänään mulle tööttäili muun muassa BUSSIKUSKI!
Vietettiin myös S:n kanssa päivää meidän parvekkeen riippumatossa. Vitsit se oli maailman parasta! Kameralle tallentui paljon kuvia ja videoklippejä. Tässä vaan pari kuvaa, videoita en osaa lisätä tänne, eikä ne ehkä ketään kauheesti kiinnostaiskaan. Kyllä te ootte kuullu ihan tarpeeks, kun laulan karaokessa.
Päivä huipentui, kun yritettiin päästä mun suuresti ikävöimään body pumppiin - onnistuttiin vihdoin löytämään kuntokeskus, jossa tunteja järjestetään (pumppi on täällä jo so 00's). Ihan oikein meille, ettei lopulta koskaan päästy sinne tunnille - täällä nimittäin siirrettiin kelloja viikonloppuna ja tästä tietämättöminä mentiin paikalle tuntia liian myöhään. Jea.
Asiat siis muuttuu. Ihanaa, että joskus asiat muuttuu myös huomattavasti parempaan suuntaan. Pitää kai joskus mennä kauas, että näkisi lähelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti