14. syyskuuta 2010

Happiness Is a Warm Gun

Kivaa. Heräsin myös tiistaihin väsyneenä. Tää aamu tuntuu ihan maanantailta!

Mietin eilen, onko ihmisen ylipäänsä mahdollista saavuttaa definitiivistä onnellisuutta? Ja tää ei sitten tarkoittanut sitä, että olisin onneton, koska en tosiaankaan ole (ahdistunut kyllä, minkä takia nukun myös huonosti, ja syyn nimi alkaa g:llä). Se tarkoitti paremminkin sitä, että musta tuntuu, ettei ihmiset ole tyytyväisiä vaikka asiat olis millä tolalla. Ihan sama, miten hyvin asiat on, ihan sama mitä hienoa sulla on elämässä, niin se ei koskaan riitä. Asiat on pakko pistää paskaks jossain vaiheessa!

Enkä todellakaan jeesustele ja moralisoi muita - itse teen ihan samaa. Itse asiassa musta tuntuu toisinaan, että osaan joskus olla maailman pahin riidanhaastaja, koska mua usein turhauttaa sellainen liian pitkään jatkunut seesteinen vaihe. Pelottavaahan ihmisen tyytymättömyydessä on, että tahtomattaan voi pistää paskaksi jotain oikeasti arvokasta tajuamatta sitä kuin vasta jälkikäteen. Kuten usein tapahtuu.



Tällä hetkellä mun tyytyväisyyttä lisäisi:

Valmis tutkimussuunnitelma (jonka joku muu olis tehnyt mun puolesta)
Aurinko ja sateeton sää
Brunssi kavereiden kanssa (miks JKL:ssa ei ole ainuttakaan brunssipaikkaa?)
Uudet kengät
Täydellinen trenssi
Uusi läppäri (ihan oikeasti siksi, että tää mun vanha hajoaa käsiin)
Päätökset (jotka joku muu olis tehnyt mun puolesta) = mielenrauha


Tällä hetkellä poden huonoa omatuntoa:


siitä, että blokkasin Facebookissa news feedistäni yhden ihmisen, mitä en varmaan olis saanut tehdä. Mua vaan just nyt tänä päivänä (tai siis tarkemmin ottaen eilen) ärsytti, että joka kerta kun avaan ko. saitin, on se etusivu täynnä pelkästään sen postauksia. Älkää kysykö miksi, en osaa vastata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti